Nagisa no Shindobaddo, englanniksi Like grains of sand, kertoo japanilaisista nuorista, Itosta, Yoshidasta ja Aiharasta keskellä murrosiän rauhattomia tunteita. Ito on ujo ja hiljainen eikä hänen ole helppoa saada kerrotuksi Yoshidalle rakastavansa häntä. Yoshida ei voi vastata tunteisiin eikä osaa tunnustaa Aiharalle rakastavansa tätä vaan tapailee epäitsevarmaa tyttöä. Aihara puolestaan on tullut raiskatuksi eikä vielä osaa erotella tunteitaan. Kolmiodraamahan tästä syntyy.
Jos suomalaisen elokuvan tunneilmaisua pidetään latteana ja vaikeana, japanilaisessa se on vielä vaikeampaa. Kielen ja kulttuurin tuntemattomuus epäilemättä vie paljon elokuvasta, mutta katsojalle ei jää epäselväksi elekieli, jota elokuvassa käytetään paljon. Musiikilla on sitä vastoin lähes olematon rooli elokuvassa.
Päähenkilöiden lisäksi kaksi muuta nuorta saa elokuvassa hieman merkittävämmän osan mutta vaikka heidän kohtalonsa katsojaa voisivatkin kiinnostaa, jäävät heidän tunteensa ja kohtalonsa avoimiksi. Erityisesti minua jäi kiehtomaan luokan pellen, Kanbaran mahdollinen homoseksuaalisuus ja olin näkevinäni hänen käytöksessään mustasukkaisuutta Itosta.
Like grains of sand kuvaa hyvin niitä moninaisia sosiaalisia verkostoja ja vaikeuksia joita yläaste luokkineen pitää sisällään. Kiusaaminen, omaneduntavoittelu ja juoruaminen ovat vahvasti läsnä elokuvassa. Koulun opettajat ovat myös klassisia hahmoja: katsojalta ei jää huomaamatta sotilaallisen särmä liikunnan opettaja joka varmistaa liimapuikolla tennissukkiensa pysymisen ylhäällä ennen luokan eteen menemistä. 🙂
Vaikka elokuvan kuvaus päähenkilöiden suhteista ja tunteista onkin kohtuullista, ei elokuva jaksa herättää sen paremmin ajatuksia kuin tunteitakaan katsojassa. Kouluarvosana 7.