Eletään 70-lukua ja yökerho Studio 54 New Yorkissa on seurapiiripalstojen kuumin uutisten lähde. Shane O’Shea (Ryan Phillippe) katselee kaihoisasti joen yli Jerseystä New Yorkiin ja haaveilee saippuasarjatähtösestä nimeltä Julia Black (Neve Campbell). Ilta jona hän suostuttelee kaverinsa matkaamaan pari mailia pitemmälle 54:een muuttaa hänen elämänsä kun yökerhon notoriöösi omistaja Steve Rubell (Mike Meyers) iskee häneen silmänsä. Shanesta tulee Shane 54, yökerhon kuumin baarimikko ja elämä on suloista päihtymystä. Steven unelmaa seuraa kuitenkin krapula, josta toipuminen kestää vuosikymmenen.
54 kertoo siis Studio 54:n tarinan, jota lukemattomat baarit ympäri maailmaa ovat yrittäneet toistaa huonolla menestyksellä lukemattomia kertoja. Studio 54 on legenda päättymättömistä ja rajattomista bileistä. Yökerholla oli varmasti merkittävä rooli asenneilmapiirin muokkaajana aikanaan ja se teki osaltaan tietä 80-luvun ilmiöille. Studio 54:llä on paikkansa myös hlbt-historiassa. Mutta vetoaako tarina nykyään enää marginaaliryhmää laajemmin ihmisiin?
Elokuvana 54:ää kantavat komeat miehet, kauniit naiset, seksi, viina, huumeet ja diskoklassikot – sex, drugs and rock’n’roll! Tarinana 54 ei ole kummoinen, mutta sen tarkoituskin lienee juuri pitää legenda elossa kertomalla se uudelleen uudelle sukupolvelle, joka ei sitä koskaan nähnyt. 54 viihdyttää hyvin kestonsa, mutta siitä jää aika vähän käteen. Kouluarvosana 8.