Erkki Lahtisen (kd) kirjoituksen (Savon sanomat 7.4.2011) suvaitsevaisuuden piiriin mahtuu erilaisia mielipiteitä vihapuheeseen asti. Minä pidän Lahtisen suvaitsevaisuutta tuloksena yhdenvertaisuuden rampauttamisesta kristillisillä arvoilla. Suvaitseminen on sietämisen vähimmäistaso – ristiriidan välttelyä pakon edessä, kuten naapurien tai työkaverien kanssa saattaa joutua tekemään.
Minusta suvaitsevaisuus ei kuitenkaan voi sisältää suvaitsemattomuuden suvaitsemista, eikä kukoistavaa yhteisöä rakenneta suvaitsevaisuudelle. Tarvitsemme yhdenvertaisuutta, joka on paljon enemmän. Se tarkoittaa aitoa erilaisuuden hyväksymistä ja jokaisen kiistämättömien ihmisoikeuksien kunnioittamista.
Yhdenvertaisuus sulkee pois omien arvojen holhoavan ulottamisen muihin. Se laskee lainsäädännöllisen säätelyn tason pienimpään yhteiseen nimittäjään ja tarjoaa nykyistä huomattavasti laajempaa vapautta. Yhdenvertaisuus ei tarkoita tasapäisyyttä tai samanmielisyyttä kaikista asioista, mutta se edellyttää keskinäistä kunnioitusta.
Lahtisen mainitseman Älä alistu -kampanjan perusajatus on, että homo- tai biseksuaalisuus on huonompi seksuaalinen suuntautuminen kuin heteroseksuaalisuus. Älä alistu -kampanja on siis lähtökohdiltaan syrjivä, eikä sitä siksi voida hyväksyä. Kampanja antaa myös ymmärtää, että tahdonvarainen muutos on mahdollista. Katrina Lumikallion tutkimus näistä eheytysideologioista osoittaa ne kuitenkin lähtökohdiltaan vinoutuneiksi.
American Psychological Association (APA) on teettänyt asiantuntijaryhmällä perusteellisen arvioinnin näistä yrityksistä tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuen. Asiantuntijaryhmän mukaan näyttö muutosyritysten tehosta on olematon ja ne useimmiten epäonnistuvat. Tähän epäonnistumiseen liittyy huomattavasti kohonnut itsemurhariski. Eheytyksen kutsuminen puoskaroinniksi on siis täysin perusteltua. Se on henkistä väkivaltaa ja usein avunantoa itsemurhassa.
Puoskarointi terveydenhuollon ammattilaisen tekemänä on peruste poistaa häneltä ammatinharjoittamisoikeudet. Kirkon työntekijät eivät kuulu tämän säätelyn piiriin, joten he ovat valvonnan ulottumattomissa, elleivät erehdy markkinoimaan toimintansa terapiana. Mikäli luterilainen kirkko ei halua muodostua sielunhoidon nimissä tehdyn henkisen välivallan pesäpaikaksi ja suojelijaksi, kirkolliskokouksen tulee kiireesti kieltää sen harjoittaminen.
Lahtinen pyrkii ulottamaan kristillisen avioliittokäsityksen suomalaiseksi avioliittokäsitykseksi. Minun puolestani kristityt ovat vapaita yhteisöissään ritualisoimaan virallistetut parisuhdemuodot parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta Suomen valtio ei voi toimia heidän oppiensa mukaan. Suomalaisen avioliiton tulee olla yhdenvertainen parisuhdemuoto, jolloin se eroaa kristillisestä juuri siinä, että se on avoin niin mies-, nais- kuin sekapareillekin.
Kirjoitus julkaistiin Savon sanomissa 9.4.2011
P.S. Lahtinen sortuu kirjoituksessaan myös luonnollisuus argumentin käyttöön, josta olen jo aiemmin kirjoittanut artikkelissa Miten heteroseksismi argumentoidaan? ja vihjailemaan perättömiä sateenkaariperheistä (vrt. Sateenkaariperheiden vanhemmuudesta).