Interior. Leather. Bar. (James Franco & Travis Mathews, 2013)

Interior. Leather. Bar on James Francon ja Travis Mathewsin hanke jossa he kuvaavat alkuperäisestä Yön kuningas (Cruising) -elokuvasta sensuurin vuoksi leikattujen 40 minuutin uudelleen kuvaamista. Yön kuningas oli aikansa tuote: Al Pacino pääosassa esittää homojen alamaailmaan työnsä vuoksi vajoamaan pakotettua poliisia joka etsii väkivaltaista tappajaa. Elokuvaa on pidetty hyvin homovihamielisenä mutta siitä on tehty 2000 uusintaversio. Alkuperäisestä elokuvasta leikattiin 40 minuuttia nauhaa sen pitämiseksi poissa kovan pornoin luokasta, eikä leikattuja kohtauksia ole koskaan esitetty julkisesti. Interior. Leather. Bar. ei tee selväksi ovatko James Franco tai Travis Mathewskaan koskaan nähneet noita leikattuja kohtauksia mutta on ilmeistä että heille on kerrottu jotain niiden sisällöstä.

Alpacinoksi tähän projektiin on rekrytoitu Val Lauren, joka aivan ilmeisesti luottaa James Francoon pitkän ystävyyssuhteen vuoksi syvästi. Lauren on itse avioliitossa naiseen elävä heteromies jolle projekti ei selvästikään ollut helppo luottamuksesta huolimatta. Koko joukko muitakin projektin näyttelijöistä on heteroita ja Interior. Leather. Bar. koostuukin pääosaksi näyttelijöiden reaktioiden ja tuntojen kuvaamisesta. Paljon aikaa kulutetaan kysymyksiin mitä hän (Franco) haluaa sanoa ja miksi tätä tehdään?

Interior. Leather. Bar. sai minut rakastumaan James Francoon. Olen suhtautunut häneen ihailun ja kielteisten tunteiden sekamelskana mutta lukenut aika paljon häntä koskevia uutisia. Kelpaahan häntä katsoakin. Mutta vain tunnin mittaisen dokkarin puolivälissä käydään Laurenin ja Francon välillä keskustelu joka sai minut rakastumaan mieheen. Koen myös selvää halua saada monia suloisessa heteropumpulissa eläviä vaniljamiehiä katsomaan dokkarin. Homojen kruisailukulttuuri ja alakulttuurikapakat kun eivät koskaan ole olleet mukavia tai helppoja. Alakulttuurilla on selvä pimeä pohjavirtansa. Torjuntaa eivät koe vain heterot vaan myös monet homoyhteisössä. Minusta on kuitenkin tärkeää että tuon torjunnan tunteen joutuu kohtaamaan ja käsittelemään.

Interior. Leather. Bar. on lyhyt dokufiktio, joka kannattaa katsoa vaikka ei olisi kumpaakaan Cruisingin verstiota koskaan nähnytkään – minä en ole. Kouluarvosana 9.

Lisää elokuvasta sen omilta verkkosivuilta.

Miten käsitellä vihapuhetta?

Vihapuhe vs. sananvapaus näyttää olleen kesän teema kietoutuen asekeskusteluun, islamofobiaan, maahanmuuttoon, uusnatsismiin, perssuomalaisuuteen ja koko ajankohtaiseen oikeistokonservatiivisuuden aaltoon. Alan itse vasta nyt hahmottaa kokonaisuutta enkä tätä ennen ole saanut taivutettua koko ajatteluani asiasta holistiseksi blogiksi. Tässä joitainkin hahmottamiani ajatuksia keskustelusta.

Jatka lukemista ”Miten käsitellä vihapuhetta?”

Luuranko kaapissa (Rob Epstein, 1995)

Luuranko kaapissa (The Celluloid Closet) on samannimiseen Vito Russon teokseen perustuva dokumentti homoseksuaalisuudesta elokuvassa (pääasiassa Hollyvwood tuotannossa) Edisonin kokeellisista elokuvista 1895 sata vuotta eteenpäin Philadeplhiaan 1995. Homoseksuaalien roolihahmojen kehitystä nynnyjen ja roistojen kautta onnettomiksi ihmisraunioiksi ja lopulta tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi seurataan elokuvista poimittujen esimerkkien ja lukuisten nimekkäiden käsikirjoittajien, näyttelijöiden ja ohjaajien puheenvuorojen kautta. Äänessä ovat mm. Quentin Crisp, Whoopie Goldberg, Armistead Maupin, Richard Dyer, Tony Curtis ja Tom Hanks. Ilmeisten Piukat paikat ja Spartacus otteiden lisäksi tarkastellaan Ben-Huria, Herrasmiehet pitävät blondeista ja Nuori kapinallinen elokuvia toisin katsoen. Hollywoodin sensuuria kivitetään huolella ja sen hidas herääminen vasta 80-luvulla – 20 vuotta brittielokuvan jälkeen – ei jää käsittelemättä. Dokumentin nähtyään ymmärtää ehkä paremmin, miksi arvioin pääasiassa 90- ja 2000-luvun elokuvia ja miksi hlbt-elokuva on vielä erillistarkastelun arvoista.

Lisää dokumentista Elonet-palvelusta.

Mikä kaikki onkaan pielessä poliisin lapsipornon suodatuksessa?

Suomen poliisi, Keskusrikospoliisi tarkemmin, pitää yllä listaa sivustoista, joiden se katsoo levittävän lapsipornoa tai linkittyvän tällaista materiaalia sisältäville sivuille. Tästä suodatuksesta on koko alkuvuoden puhuttu ja kirjoitettu paljon erityisesti verkossa. Vaikka tarkoitus on hyvä se ei voi pyhittää keinoja, varsinkaan kun varsinainen tavoite jää saavuttamatta.

Tämä on prosessiartikkeli, jota päivitän, täydennän ja muokkaan ajanmittaan. Kaikenlainen palaute on hyvin tervetullutta.

Jatka lukemista ”Mikä kaikki onkaan pielessä poliisin lapsipornon suodatuksessa?”