Savon sanomat julkaisi 29.6. jutun otsikolla ”Mies muuttui homosta alkoholistista uskovaiseksi perheenisäksi – ’Se oli yliluonnollinen tilanne’”
Tuo kirjoitus ilmestyi päivänä, jolloin Helsinki Pride huipentui kulkueeseen, puistojuhlaan ja bileisiin. Useat sanomalehdistä olivat tehneet päivää varten erityisen teemajutun julkaistavaksi. Savon sanomat uutisoi Priden yhdellä STT:n sähkellä. Tämä jutut ilmestyi Vapaakirkon kesäpäivillä Kuopiossa vierailleen sisäministeri Päivi Räsästä koskevan jutun ”kainalossa”. Jutun oli kirjoittanut Anu Korhonen.
Jutussa oululainen Amadeus Oilinki kertoo uskoontulemisestaan ja muutoksesta. Hän kieltää tulleensa ”käännytetyksi”. Oilingin suuhun on pistetty sanat: ”Jumala haluaa varjella meitä asioilta, joilla voimme satuttaa itseämme.” Jutussa ei tehdä eroa sen välillä tarkoittaako hän ryyppäämistä vai homoseksiä.
Kirjoitin toimittajalle, Savon sanomien päätoimittaja Jari Touruselle sekä toimituksen esimiehille, Mauri Liukkoselle ja Seppo Rönkölle tulikivenkatkuisen palautteen otsikolla ”Vittu mitä paskaa”:
”Kysymys on siis tästä Seiska-tasoisesta sontajutusta:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/usko-toi-elamaan-taysmuutoksen/1347170
Olen – taas – pöyristynyt siitä tasottomuudesta jota Mullikka osoittaa.
Lauantainen juttunne ”uskoon hurahtaneesta” – paremminkin psykoosiin vaipuneesta – nuoresta miehestä oli silkkaa reppanan hyväksikäyttöä. Kaverilla on mitä ilmeisimmin ollut ”huono käsi” alusta alkaen: sisäsiittoisen alueen skitsofrenialle altistava geeniperimä, horjuva seksuaali-identiteetti ja heteroseksistinen kasvatus/ympäristö (”sisäistetty homofobia”). Sitten kun hän rännin päätteeksi kilahtaa alkoholipsykoosiin (”tulee uskoon”) oikea reaktio olisi akuuttihoitojakso psykiatrisessa sairaalassa eikä pyhittäminen. Mutta hänen ympäristönsä ei sitä tarjonnut. Ja nyt te keltaisen lehdistön tapaan hyväksikäytätte reppanaa löpätäksenne journalistisesti täysin arvottoman jutun.
Paitsi että jutulla ei ole mitään yleistä kiinnostavuutta se jatkaa myös satojen vuosien perinnettä lyödä seksuaalivähemmistöjä Raamatulla päähän. ”Human interest” -hömpän varjolla Savon sanomat jatkaa konservatiivis-keskustalaista linjaansa pitää yllä ajatusta että heteroseksuaalisuus on parempaa/ensisijaista/oikeampaa kuin homoseksuaalisuus. Helsinki Priden päivänä julkaistuna – jota muuten käsittelitte yhden STT-sähkeen verran – se linjaa lehtenne Kotimaata konservatiivisemmaksi ja heteroseksistisemmäksi.”
Vastauksena palautteeseeni Savon sanomien päätoimittaja Jari Tourunen totesi:
”Savon Sanomien linja on, että homous ei ole sairaus eikä myöskään rinnastettavissa vaikkapa alkoholismiin, joka varmasti on sairaus.
Savon Sanomien linja on, että homoseksuaalisuus ei ole sen parempi tai huonompi kuin heteroseksuaalisuuskaan.
Homoudesta tai heteroseksuaalisuudesta ei voi eikä tarvitse parantua. Kysymys on jostakin muusta.
Kyseisessä jutussa yksi ihminen kertoi oman tarinansa. Yhtä hyvin olisi voitu kertoa jonkun homoutensa hyväksyneen tarina.”
Minusta ristiriita Savon sanomien julkaiseman jutun ja päätoimittajan toistamien linjausten välillä oli niin räikeä, että vastasin viestiin:
”Miten yksikään näistä linjauksista näkyy Pride-päivän juttu valinnoissanne?!
Minusta näyttää että teitä vaivaa ajattelemattoman journalistin tauti: kuvitelma että journalistin tehtävä on antaa kritiikitön puheenvuoro jokaiselle sitä haluavalle kyseenalaistamatta mitään.”
Johon Tourunen vastasi:
”Mitäpä jos lopettaisit tuon riehumisen.
Miksi meidän pitäisi tehdä iso juttu jostakin Helsingissä järjestetystä tapahtumasta, kun omalla levikkialueella on samaan aikaan tämän kokoiselle lehdelle aivan riittävästi uutisoitavaa.
Hyväksyn sen, että sinulla on omat mielipiteesi lehdestä ja sen painotuksista. Pysy kuitenkin asialinjalla.
Joka kerta, kun olet antanut palautetta seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä asioista, painotuksemme on väärä. Kyllä se on niin, että olemme selvästi puolustaneen avointa suhtautumista seksuaaliseen suuntautumiseen. Ei se silti voi tarkoittaa sitä, että sinun painotuksesi ovat ainoita journalistisesti päteviä.”
Jatkoin keskustelua:
”Eli Savon sanomilla on ”periaatteita” joita voidaan esitellä tarvittaessa, mutta joiden ei anneta häiritä jokapäiväistä lehden tekemistä? Sen sijaan että tehtäisiin harkittu oma juttu maan suurimmasta vuosittaisesta hlbtiq-tapahtumasta – kuten useimmat muut maakuntalehdet ml. Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva ja Karjalainen tekivät – otetaan mitä vastaan tulee, sen journalistisesta laadusta riippumatta. Näyttäisi jopa siltä että provosoiva – MYYVÄ! – lööppi on tärkeämpää kuin sisältö. Sille on verkossa nimikin, se on klikkaushuora. Todelliset periaatteet ja linjat näkyvät joka päiväisissä valinnoissa, eivät vain pääkirjoituksissa. Niin kauan kuin te suollatte ala-arvoista vessapaperia markkinoille minä pidätän oikeuden haukkua teidät sekä henkilökohtaisesti että somessa siitä pystyyn. Joka kerta erikseen.”
Jari Tourunen:
”Jos olet sanojesi mittainen, voisit aloittaa julkaisemalla tämän viestiketjun sellaisenaan.
Onko sinulla mitään sitä vastaan, että me teemme sen?”
Kieltäydyin koska mietin vielä pitäisikö minun Savon setan puheenjohtajana kirjoittaa aiheesta yleisönosastokirjoitus:
”Minä valitsin tarkoituksella tällä kertaa aloittaa henkilökohtaisella palautteella. Juuri nyt en jaksaisi ruveta kirjoittamaan yleisönosastokirjoitusta aiheesta, mutta mikäli asiasta jotakin painettuun lehteen haluan julkaista, kirjoitan sen erikseen. Oletan ilman muuta että sille löytyy tilaa viivytyksettä.”
Ja apros pos:na:
”Ai niin, onhan tätä keskustelua käyty kokoajan julkisesti: jos seuraisitte omaa Twitter-tiliänne olisitte huomanneet sen. Juttuanne on jaettu Twitterissä ja Facebookissa paljon. Mm. Atso Almila, Ville Blåfield ja Riitta Repo ovat _lisäkseni_ tweetanneet siitä teille – julkisesti. Vastauksia ei vain ole kuulunut. Facebookissa juttua on jaettu vielä enemmän, mutta se on vaikeammin seurattavaa keskustelua. Oikeastaan vain Facebook-sivuilla käytävä keskustelu jutusta on julkisesti helppo löytää.”
Tourunen ei varmaankaan ehtinyt nähdä jälkimmäistä vastaustani ennen kuin vastasi viimeisen kerran:
”tulkitsen edellisen viestisi sävyn uhkaukseksi: jos me teemme jotain, mikä ei miellytä sinua, niin sinä hyökkäät somessa yms.
Mielestäni sinä ylitit rajan. Jos haluat ottaa yhden askeleen taaksepäin, tee se selvästi ja tilanne on puolestani palautunut normaaliksi.
Sen jälkeen voimme jatkaa sinänsä arvokasta dialogia asiallisella ja rakentavalla tavalla.
Your Call”
Koko tämä keskustelu käytiin 30.6. klo 12 – 16.
Pitkin päivää jutusta kertyi valtavasti viestiketjuja Twitterissä ja Facebookissa. Savon sanomat ei osallistunut keskusteluun millään tavalla, mutta yksi sen toimittajista, Aki Jörgenssen, kommentoi juttua Twitterissä kollega Ville Blåfieldille.
Muutamat yksityiskeskustelut Amadeuksen kanssa tekemisissä olleiden henkilöiden kanssa vain vahvistivat kuvaani siitä että häntä hyväksikäytetään. Varsinainen pommi löytyi kuitenkin kun kaverini vinkkasi minulle hänen ex-gay-bloginsa verkossa: http://mootsartti.blogspot.fi/. Tämän jälkeen ei ole epäilystäkään siitä etteikö Vapaakirkkoa lähellä oleva eheytysliike ole se joka valjasti sekä Amadeuksen, että Savon sanomat propagandansa välineiksi.
Some-palautteen lisäksi juttu herätti keskustelua Savon sanomien omalla keskustelupalstalla. Keskusteluun pääsee jutun lopusta. Tuo keskustelu jäi lyhyeksi koska keskustelualue on hyvin vähän käytetty: järkevät keskustelijat karkasivat muutama vuosi sitten pian sen avaamisen jälkeen ennen kuin Savon sanomat sai siitä ihmisarvoisen paikan keskustella.
Mutta palaute ei jäänyt yksin someen vaan esimerkiksi City-lehden Taneli Hämäläinen tarttui siihen kovin sanoin: http://www.city.fi/yhteiskunta/blogit/10/post-pride+eli+suuri+homokysymys/123960
En lopulta jaksanut kirjoittaa tästä jutusta mitään Savon sanomiin ja jätin laiskuuttani myös tämän jutun kirjoittamatta silloin.
Tänään (8.7.), vain viikko edellisestä pierusta verkossa, Savon sanomien toimittaja Maria Nummela päästää haisevan otsikolla ”Konservatiiveilla hyvä swag”. Tällä kertaa heteronormatiivisuuden ja -seksismin murtuminen on ohimenevä, jopa ohimennyt, muodin virtaus, trendi. Yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolustaminen on SLS – So last season. Ja juttu kruunataan jälleen konservatiivien suosituimmalla syllogismilla: suvaitsemattomiakin pitää suvaita. En edes tartu eksklusiiviseen viittaukseen ”normaaliin perhe-elämään”.
Minun fiilikseni Savon sanomista vuorottelee nyt hysteerisen räkätyksen ja kyynelehtimisen välillä. Elän alueella, jonka maakuntalehti ylläpitää näennäissuvaitsevaista julkisivua joka toistetaan vastauksena palautteeseen ja jota voidaan ylevissä pääkirjoituksissa esitellä. Mitään tekemistä sillä ei kuitenkaan ole lehden tekemisen kanssa ja mitä tahansa täysin linjan vastaistakin voidaan julkaista sekä verkossa että painetussa lehdessä täysin kritiikittömästi. Minä kutsun tätä tekopyhyydeksi. Podin hiukan huonoa omaatuntoa siitä että käytin niin kovia sanoja ensimmäistä Savon sanomien ensimmäistä pierua kohtaan. Nyt minulla ei ole siihen mitään syytä, ei ole asiatonta palautetta noihin juttuihin, antakaa paukkua, se on open season!