Bobby (Ryan Kelley) on kasvanut tiiviissä ja rakastavassa perheessä mutta löytää itsensä vaikeasta tilanteesta. Hänen äitinsä, Mary (Sigourney Weaver), on erityisen harras kristitty ja pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Ulostulo isoveljelle ja sitä seuraava outtaaminen johtavat kriisiin, jota ratkotaan vuosia yrityksin rukoilla ja terapioida Bobby heteroksi. Kontaktit homoyhteisöön saavat Bobbyn löytämään elämän langan ja suurin osa perheestä pystyy elämään sen kanssa – äiti ei ja tulee lopullinen välirikko. Hiukan myöhemmin parisuhdekriisissä Bobbyn syyllisyys ottaa lopulta niskalenkin ja hän heittäytyy sillalta moottoritielle. Alkaa äidin ja muiden jälkeen jääneiden vaikea tie surusta ja syyllisyydestä takaisin elämään.
”Before you echo Amen in your home or place of worship, think and remember. A child is listening.”
Suomeksi se olisi jotakuinkin: ”Ennen kuin toistat ’aamen’ kotona tai pyhätössäsi, ajattele ja muista: lapsi kuuntelee.” Sanat ovat ilmeisesi aitoa Mary Griffithiä, mutta tarvitsevat asiayhteyden tuntemusta tai selityksen avautuakseen suomalaiselle – meillä kun ei aamenta toistella edes kirkossa kuin kaavan mukaan. Amerikkalaisissa kirkoissa sen sijaan seurakunta toistelee aamenta myös saarnan oikeana pitämilleen kohdille ja keskustelussa osoittaakseen hyväksyntäänsä juuri sanotulle. Mary Griffithin sanat liittyvät tuleen ja tulikiveen joita patavanhoilliset konservatiivit saarnastuolista viljelevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen niskaan, usein Raamattuun viitaten. Hän tiivistää niissä oman kokemuksensa ja katumuksensa.
Prayers for Bobby perustuu Leroy F. Aaronsin kirjaan ”Prayers for Bobby: A Mother’s Coming to Terms with the Suicide of Her Gay Son.” Se puolestaan kertoo Bobby ja Mary Griffithin tositarinan. Mary Griffith on yksi Yhdysvaltain ihmisoikeusliikkeen vahvoja vaikuttajia PFLAG:issä (Parents and Friends of Lesbians and Gays). PFLAG on puolestaan yksi vaikutusvaltaisimpia HLBTIQ-järjestöistä.
Elokuvana Prayers for Bobby on hyvin koskettava ja suosittelen varaamaan nenäliinoja käsille. Tuskaa ja kärsimystä on tarjolla runsain mitoin ja niitä seuraavat pohjaton suru ja valtava syyllisyys. Vaikka elokuva ei paljon naurata se viihdyttää, herättää suuria tunteita ja ajatuksia kouluarvosanan 9 edestä.