Cathy (Julianne Moore) on 50-luvun valkoinen mallivaimo, joka huolehtii mustan kotiapulaisen ”avustuksella” kodista ja lapsista kun aviomies Frank (Dennis Quaid) menestyy liike-elämässä. Ilta jolloin Frank on taas liian kiireinen töissä tullakseen kotiin edes päivälliselle ja Cathy päättää viedä päivällisen miehelleen työpaikalle muuttaa kuitenkin kaiken: Cathy näkee miehensä harrastavan seksiä toisen miehen kanssa ja hänen maailmansa alkaa murentua. Ahdingossaan Cathy saa kuitenkin tukea hyvin yllättävältä taholta, mustalta puutarhuriltaan Raymondilta (Dennis Haysbert). Mutta eletään aikaa jolloin Rosa Parksin ei:n kaiut eivät ole vielä murtaneet rotusortoa Yhdysvalloissa ja tämä hengenheimolaisuus ei jää huomaamatta pienen yhteisön seurapiirirouvilta.
Kaukana taivaasta (Far from heaven) saa pihisemään kiukkua, mutta mistä syystä riippuukin sitten aivan katsojasta. Toisille sen aiheuttavat 50-luvun tekopyhät sovinnaisuus säännöt ja naisen asema, toiset kauhistelevat miehen käytöstä ja kolmansille rasismi tarjoaa kipinää tankkiin. Dennis Quaidin suoritus aviomiehenä ei ole kaksinen, enkä ole oikeastaan vakuuttunut monista muistakaan – oikeastaan vain Dennis Haysbertin näyttelemistä on ilo katsella. 50-luvun muovinen maailma on varsin naivistista ja fantastista katseltavaa puoli vuosisataa myöhemmin ja tarina saa tästä etäisyyttä. Juuri arjesta voimakkaasti poikkeava värikäs maailma ja jossain määrin elokuvan musiikki tekevät siinä kauniin katsella. Frankin homoseksuaalisuuden käsittely on toissijaista ja tarina meneekin läpi kokonaan Cathyn näkökulmasta. Tarinan esittämä lopputulema potee lievää uskottavuusongelmaa, mutta tarjoaa yhdessä muiden aikakautta kuvaavien hlbt-elokuvien kanssa paletin vaihtoehtoisia historioita. Kaukana taivaasta on sunnuntai-iltapäivän leffa kuulaille syysiltapäiville. Kouluarvosana 8.