Steven Russell (Jim Carrey) hankkii elantonsa milloin milläkin huijauksella – yleensä suurella. Vankilassa hän tapaa Phillip Morrisin (Ewan McGregor) ja ihastuu. Phillip puolestaan rakastuu Steveniin. Vapauduttuaan vankilasta Steven järjestää Phillipin vapaaksi – huijaten jälleen – ja luo miehille yhteisen elämän, joka sekin perustuu petokseen. Jouduttuaan jälleen vankilaan Steven karkaa useita kertoja ja johdattaa poliisit lopulta osallisuussyytettä piilottelevan Phillipin luo ja molemmat päätyvät jälleen vankilaan.
I love you Phillip Morris on viihteellinen, mutta lievää pahoinvointia aiheuttava tarina. Se ei tehnyt mitään parantaakseen Jim Carrey -allergiaani. Olen inhonnut kuminaamaa hänen 90-luvun ensimmäisistä komedioistaan saakka sydämeni pohjasta ja vastenmielisen psykopaatin rooli kruunaa käsitykseni hänestä oikein mainiosti.
Elokuva perustuu tositapahtumiin, mutta sen yksityiskohtien todenmukaisuutta on vaikea arvioida. Elokuva antaa Phillip Morrisista kuvan hiukan yksinkertaisena tyyppinä ja kuvaa Steven Russellin puolestaan selvästi psykopaattisena. Tämä johti minut ajattelemaan, että kuvaus miesten suhteesta rakkautena ei ehkä ole osuvin. Phillip Morrisin osalta se voi pitää paikkansa, mutta Steven Russellin osalta kyse lienee enemmän ihastumisesta ja pakkomielteestä.
I love you Phillip Morris on komediallinen ja alussa fifties purkkainen. Vankilasta on vaikea saada purkkaa ja tarinan eteneminen hävittääkin sen piirteen kiitettävän aikaisessa vaiheessa. Carreyn rasittavan maneerinen näytteleminen tuottaa kuitenkin lukuisia myötähäpeän kohtauksia elokuvan mittaan.
IMDB:n mukaan elokuva ei aluksi päässyt levitykseen liian suoran homoseksin kuvaamisen vuoksi ja nyt levitettävä versio on siistitty. Joitakin roiseja vitsejä lukuunottamatta ohjaaja antaa kuitenkin ymmärtää paljon enemmän kuin ymmärtää antaa ja näkisinkin mielelläni sen alkuperäisin eurooppalaisille tehdyn version.
Parhaiten elokuva varmaan menee kun sen katsoo älyttömänä komedian krapulaa parannellessaan. Kouluarvosana 8.