Buckin (Mike White) äiti kuolee ja hän tapaa hautajaisissa lapsuuden parhaan kaverinsa Chuckin (Chris Weitz). Buckin yksinkertaisessa maailmassa se mitä tapahtui lapsuudessa ei koskaan saanut päätöstä, mutta Chuck on siirtynyt eteenpäin. Buck ei halua päästää irti ystävästään ja kirjoittaa näytelmän, jolla haluaa saada Chuckin muistamaan ja ymmärtämään. Viestin perille saaminen maailmojen välillä ei kuitenkaan ole helppoa ja Chuckillakin olisi jotain sanottavaa.
Chuck & Buck tuo lopulta mieleen Sisko ja sen veli -sarjan. Enemmän kuin elokuva homoseksuaalisuudesta se on elokuva otteen saamisesta elämästä ja miten vaikeaa se voi olla jos käsi on huono. Pitkälle elokuvaan on vaikea nähdä miten se voisi päättyä Buckille hyvin, mutta elämällä on siihen keinonsa: se on pakko.
Ollakseen niin tuore elokuva, Chuck & Buck näyttää huomattavan paljon vanhemmalta. Chris Weitzin suoritus Chuckin on juuri niin jäykkä kuin kaikki hänen näyttelemisensä, mutta Mike White tekee hyvän roolin. Lupe Ontiveros tekee myös hyvää työtä keskeiseksi nousevassa Beverlyn hahmossa. Kokonaisuudelle annan kouluarvosanaksi 8.