Pedro (José Luis Garcia Pérez) saa hippisiskonsa pojan (”Bernardo”, David Castillo) vieraakseen pariksi viikoksi kun sisko päättää lähteä Intiaan. Seksiätihkuvasta karhumiehen elämäntavasta nauttiva Pedro on hiukan hermostunut tilanteesta eikä auta yhtään että Bernardon edesmennen isän äiti ilmestyy tahtomaan tavata pojanpoikaansa. Juuri kun näyttää siltä että parista viikosta selvitään, ulkoministeriö ilmoittaa Bernardon äidin jääneen kiinni rajalla ilman papereita ja huumelastissa. Lyhyestä vierailusta tuleekin hiukan pitempi juttu.
Cachorro, englanniksi Bear Cub, alkaa luulot pois -kohtauksella eikä paljon muutenkaan silottele. Leffan jälkeen tuntojani tutkaillessa tulin pohtimaan sitä, miten kaukana tosielämän rosoisuudesta vanhemmuutta idealisoivien käsitys hyvästä elämästä on. Keskustelussa sateenkaariperheistä ja ihmisten yhdenvertaisuudesta seksuaalisuuteen katsomatta vähemmistöjen on täytynyt kehittää sädekehä jollaista yhdelläkään valtavirtaperheellä ei ole eikä edellytetä.
Siveää heteroa Cachorro ei päästä helpolla. Se kuvaa osaa homomiesten alakulttuurista kaikessa aistillisuudessaan sellaisella rehellisyydellä että kuuluvia protesteja ja katseen poiskääntämisiä varmasti tapahtuu. Karhujen painista on estetiikka jopa minun makuuni aika kaukana. Kaikesta tästä johtuen sille on lätkäisty 18 vuoden suositusikäraja. Jos pokka kestää leffa kannattaa kuitenkin katsoa. Kouluarvosana 9.