Tero Kankaanperä
Bennyn (Matthew Frias) ja Christopherin (Edmund Donovan) romanssi on kiiltokuvamainen unelma siitä miten poikien suhteenkaan ei tarvitse olla vanhemmilla tai ystäville ongelma. Valitettavasti Bennyn veljen traaginen kuolema vuosia sitten nousee poikien väliin ilman että kummallakaan oli osa tai arpaa siihen.
Bobby (Ryan Kelley) on kasvanut tiiviissä ja rakastavassa perheessä mutta löytää itsensä vaikeasta tilanteesta. Hänen äitinsä, Mary (Sigourney Weaver), on erityisen harras kristitty ja pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Ulostulo isoveljelle ja sitä seuraava outtaaminen johtavat kriisiin, jota ratkotaan vuosia yrityksin rukoilla ja terapioida Bobby heteroksi. Kontaktit homoyhteisöön saavat Bobbyn löytämään elämän langan ja suurin osa perheestä pystyy elämään sen kanssa – äiti ei ja tulee lopullinen välirikko. Hiukan myöhemmin parisuhdekriisissä Bobbyn syyllisyys ottaa lopulta niskalenkin ja hän heittäytyy sillalta moottoritielle. Alkaa äidin ja muiden jälkeen jääneiden vaikea tie surusta ja syyllisyydestä takaisin elämään.
Harry (Jamey Sheridan) valmistautuu siirtymään kolmanteen ikään kun puhelu entiseltä inttikaverilta palauttaa hänet vuosien taakse. Kelleyn (Steve Buscemi) tehdessä kuolemaa häntä kalvaa syyllisyys inttiaikojen hirmuteosta, johon mennyt kaveriporukka syyllistyi. Kelley laittaa Harryn asialle hankkimaan Davidiltä (Campbel Scott) anteeksiannon ennen kuolemaa. Kuolema ehtii ensin, mutta Harrykään ei ole unohtanut ja potee syvää syyllisyyttä. Kiertue muiden osallisten luona johtaa lyhyisiin ja vihaisiin keskusteluihin menneestä jaetun syyllisyyden, kieltämisen ja viskin saattelemina. Lopulta Harryn on kuitenkin kohdattava mies jonka hän tuhosi, mutta jota hän ei koskaan lakannut rakastamasta.