Tero KankaanperäPienellä newyorkilaisnäyttämöllä tehdään suurta homomusikaalia jonka pääosissa ovat Paul (Daniel Robinson) ja Eddie (Joey Dudding). Näytelmä kertoo suloisen rienaavan tarinan siitä miten jumala loi Adamin ja Steven ja kuinka Evaa, syrjäänheitettyä prototyyppiä, vitutti ja hän kirjoitti Breeders Informational Book of Life Examplesin joka pilasi homojen aseman maailmanhistoriassa. Musikaalin näyttelijöillä on kullakin omat murheensa backstagella.
{youtube}dBjMXfAn5gU{/youtube}
Johnny (Johnny Ferro) saa taideopettajaltaan kehotuksen lähteä tämän mökille etsimään itseään maalaustensa vuoksi. Jo matkalla Johnny kohtaa Romeon (Stephen Tyrone Williams) ja hänen padottu homoseksuaalinen himonsa pulpahtaa pintaan. Bahamalla on menossa vanhoilliskristillisen homofobian aalto ja Romeolla on niskassaan koko sukunsa ja kulttuurinsa painostus oikeaan miehen malliin. Miehet löytävät tilan rakastua mutta sitten arki iskee takaisin.
Peggy Williamson on kuollut. Lopun aikoina hän aiheutti pahennusta teksasilaisessa pikku kaupungissa estottomalla käytöksellään ja kuoli lopulta kompastuttuaan yöllä pimeässä motellihuoneessa ukkomiehen lattialle jättämiin puujalkoihin ja lyötyään päänsä. Vainajan sisar, tyttäret, poika, tyttären poika ja ystävät surevat Peggyä ja selvittelevät olosuhteiden vuoksi paljastunutta syrjähyppyä. Keskeisissä osissa ovat homo tyttären poika (Kirk Geiger) joka on karistanut kaupungin tomut jaloistaan ja poika (Leslie Jordan), joka on nuorena suljettu mielisairaalaan koska hän on homo ja pukeutuu naisten vaatteisiin.
Keskustelussa homoseksuaalien oikeuksista vilahtelee vielä nykyäänkin paljon omituisia ja virheellisiä argumentteja, joiden soisi jääneen jo historiaan. Puutun tässä artikkelissa erityisesti uskovaisten esittämiin näennäistieteellisiin argumentteihin, jotka voidaan kuitenkin palauttaa arvoperustaiseksi moralismiksi.