Antarctica alkaa kuvauksella Boazin (Ofer Regirer) naiskenteluista joissa vilahtavat elokuvan miehet. Boaz sinänsä ei nouse elokuvassa keskiöön. Pääosaan nostetaan Omer (Tomer Ilan), joka täyttää pian 30 ja on elokuvan esittämän homomiehen stereotyypin mittapuulla munkki. Jostain keskinäisten tapailujen joukosta pintaan pulpahtaa Ronen (Guy Zoaretz) ja miehet tietävät molemmat tahollaan, että tämä on SE oikea. Sivuosissa häärää Omerin sisko (Lucy Dubinchik) oman vaikean suhteensa kanssa esimieheensä, Michaliin (Liat Ekta), ja joukko täysin hulluja ufokaappauksen ”uhreja”, joista Ronen tekee juttua.
Tuon parempaan juonen kuvaukseen en pysty, sen verran erikoinen Antarctica on. Vaihtoehtoisena kuvauksena voit lukea ohjaajan nimiin laitetun tekstin IMDB:stä. Komeita miehiä elokuvasta ei puutu, joten sen katsoo erittäin mielellään vaikka heprean kielisyys haittaa ymmärrystä paljon. Katsoin elokuvan englanninkielisillä tekstityksillä ja minulle syntyi vahva kuva, että käännös oli erittäin huono.
Elokuvan viesti on vaikea tavoittaa, joten jätän sen arvaamisen kunkin oman tulkinnan varaan. Outoudestaan huolimatta Antarctica on minusta mainio elokuva ja onkin hieman kummallista, että vakiotietolähteistäni se löytyi vain kaiken kattavasta IMDB:stä. Ilmeisesti elokuvaa ei ole koskaan esitetty tai levitetty Suomessa mitään reittiä. Kouluarvosana 8.