Ignacio de la Torre y Mier (Alfonso Herrera) mielii Meksikon osavaltion kuvernööriksi ja vehkeilee hänelle parlamenttipaikan antaneen presidentti Porfirio Díazin (Fernando Becerril) selän takana. Presidentin tyttären (Mabel Cadena) naiminen ei auta Ignacion asemaa yhtään, sillä hän viihtyy paljon paremmin herrojen seurassa. Salaisuus intohimoisesta suhteesta Evaristo Rivasiin (Emiliano Zurita) ei pysy vaimolta salassa ja tämä johtaa kissa ja hiiri -leikkiin jota Ignacio ja hänen salaliittolaisensa eivät voi voittaa.
No niin, sateenkaareville elokuvan ystäville ei tarvinne antaa varoitusta siitä että tällä rakkaustarinalla ei ole onnellista loppua? Elokuvan taustalla olevat tositapahtumat aivan 1900-luvun alussa ovat Wikipedian mukaan sävyttäneet merkittävästi meksikolaista kulttuuria. Ratsia tanssiaisiin, joista elokuvan nimen 41 miestä pidätettiin, siis todella tapahtui ja oli ilmeisesti ensimmäinen kerta kun homoseksuaalisuudesta kirjoitettiin Meksikon valtavirta lehdistössä.
Yksi varhaisimpia ajatuksiani elokuvaa katsoessani oli, pystynköhän mä katsomaan näitä hirveitä viiksiä ja partoja melkein kaksi tuntia? Niitä nimittäin riittää pilaamaan jokainen mies elokuvassa. Pukudraaman ystäville sen sijaan katsottavaa riittää.
Päällimmäiseksi minulle jäi tunne että tässä elokuvassa ei ole ainuttakaan onnellista henkilöä. Presidentti potee huonoa omaatuntoa aviottoman tyttärensä kohtelusta ja saattaa hänet liittoon umpihomon miehen kanssa. Amada on onneton syntyperästää johtuvan kohtelun, biologisen sukunsa kohtelun, tyydyttämättömien seksuaalisten tarpeiden ja muistakin syistä. Ignacio on onneton poliittisen uransa tyssäämisen, salailun, myrkyllisen vihaisen vaimonsa ja appiukkonsa vuoksi. Evaristo on onneton jakaessaan rakastajansa onnettomaan liittoon pahantahtoisen vaimon kanssa. Ja niin edelleen. Asetelma on tutumpi vielä 1990-luvulla tehdyistä homoleffoista, nyt 2000-luvulla sitä näkee harvemmin.
41 tanssijaa on huono suomennos elokuvan nimelle: El baile de los 41, tai englanniksi Dance of the forty two. Espanjan ja englanninkieliset nimet viittaavat suoraan historialliseen tapahtumaan ja tanssiaisiin, eivät tanssiin tai tanssijoihin. Meksikossa tapausta kutsutaan myös ”41 maricones” mutta 41 hinttiä ei taitaisi olla sopiva nimi elokuvalle nykyaikana.
Elokuva on kuitenkin hyvä ja, vaikka näyttelijäsuoritukset eivät minusta aivan huippua olekaan, ne kuljettavat kyllä tarinan läpi. Kouluarvosana 8. Lisää elokuvasta Wikipediasta. Katsottavakseen elokuvan löytää Netflixistä.