Jarold tai Jaz kuten hän haluaisi itseään kutsuttavan on 16 ja asuu Lontoossa vanhempiensa, siskonsa ja isoäitinsä kanssa. Al (Alice) on Jazin paras kaveri ja he luikertelevat ajoittain sisään Starlight gay baariin, jossa Jarold iskee silmänsä Joniin. Jazin sisko kuitenkin röllii vanhemmille Jazin pikku puuhat ja luvassa on hankaluuksia. Asioita ei helpota yhtään se että sisko uskoo myös kunnon rukouksen parantavan Jazin ja muutamat koulukaverit käyttäytyvät huolestuttavasti.
My side of the story on Will Davisin esikoisromaani. Se on kirjoitettu teinixin englanninkielisellä vastineella ja on siksi rasittavaa luettavaa. Se on myös henkisesti kuormittavaa, itsekeskeisyyden huipulla jaksaa vain luvun kerrallaan ja sitten on taas päästävä tuulettumaan ulos Jaroldin päästä. Kirja on jonkinlainen ensimmäisen persoonan coming of age -tarina. Tämänkään kirjan kanssa ei ollut missään vaiheessa ahmimisvaihetta (vielä yksi sivu), mutta sen lukeminen muuttui helpommaksi kun kirjan hauskin kohta ohitettiin sivulla 44:
At this rate I’m gonna have to start fucking frogs, or mayby Bilbo [perheen kissa]. – – – It takes ages to get to sleep but when I finally do I have a wet dream and it’s really something, at least until I’m woken up at silly o’clock in the morning by a strange smell which turns out to be Bilbo washing his arse right next to my face.
My side of the story on viihdyttävää kesälukemista rannalle tai mökille, mutta sen enempää siltä ei kannata odottaa.