Musertavatko useimmat queer-leffat päähenkilönsä?

Eleonoora Riihinen kirjoittaa Hesarissa tänään (21.11.2019) otsikolla ”Alkoholismia, aidsia, musertavia loppuja – Miksi homoelokuvien hahmoille käy aina huonosti?” queer-elokuvan taipumuksesta tehdä loppu päähenkilöistä rujoilla tavoilla. Otsikkoon ja ingressiin Twitterissä törmätessäni ensimmäinen reaktioni oli heti ”that’s not right”! Lähdin lukemaan artikkelia siis valmiiksi erimielisenä ja nyt yritän pohtia miksi Riihisen juttu nosti karvani pystyyn.

Jatka lukemista ”Musertavatko useimmat queer-leffat päähenkilönsä?”

Judas Kiss (J.T. Tepnapa, 2011)

Zachary Wells (Charlie David) palaa alma materiinsa tuuraamaan miestään filmifestivaalin tuomaristossa. Ehdolla on jo etukäteen kohua herättänyt ”Judas Kiss” jonka ohjaaja on Daniel Reyes (Richard Harmon). Zach tietää ettei se voi olla, sillä hän on Daniel Reyes – tai oli ennen hukkaputkea joka Judas Kissin voitosta alkoi. Kaikki tapahtuu kuitenkin juuri niin kuin silloin ellei Zach tee jotain.

Jatka lukemista ”Judas Kiss (J.T. Tepnapa, 2011)”