Kategoriat
Yhdistystoiminta

Savun hälvettyä tarkastamme pankkimme kelpoisuuden

Perjantaina suli taas käämi yhdistyksen pankkiasioita hoitaessa. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään kertaa. Ja kuten tavallista, kysymys oli tilinkäyttöoikeuksien ja -välineiden muuttamisesta. On merkillistä etteivät pankkit pysty sen paremmin yksin kuin yhdessä tuottamaan malleja siitä miten asiat tulee pöytäkirjassa ilmaista että asia hoituu juohevasti.

Perjantaina suli taas käämi yhdistyksen pankkiasioita hoitaessa. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään kertaa. Ja kuten tavallista, kysymys oli tilinkäyttöoikeuksien ja -välineiden muuttamisesta. On merkillistä etteivät pankkit pysty sen paremmin yksin kuin yhdessä tuottamaan malleja siitä miten asiat tulee pöytäkirjassa ilmaista että asia hoituu juohevasti.

Yhdistyksissä toimiessani ja viime vuosina toiminnantarkastuksia tehneenä olen kiinnittänyt huomiota siihen miten merkittäviksi pankinkulut voivat pienissä yhdistyksissä nousta. Vastine rahalle on perin heikkoa kun ajan pankkiin itse verkosta varatessaan saa perään viestin että ”sori, nää yhdistysasiat on meillä siirretty tuonne yksityispuolelle”. Tätä pallottelua yksityis- ja yrityspankin välillä on vuosien varrella nähty useissa pankkiryhmissä.

Eräässä yhdistyksessä käytiin useamman viikon vääntö pankin kanssa siitä miten saadaan oikaistuksi se että yhdistyksen taloudenhoitoja ei pääse näkemään tilikauden alun tilitapahtumia kun alkuperäisessä pöytäkirjaotteessa ei ollut määritelty että oikeus pitää antaan takautuvasti vuoden alusta alkaen.

Minun käämini sulanut jäännös savuaa vielä siitä että pankille oli ongelma että järjestäytymispykälässä, jossa myös tilinkäyttöoikeudet oli maksuliikenteen hoitajalle ja kirjanpitoa tekemälle annettu, päätettiin myös siitä että hallituksen puheenjohtaja voi hyväksyä laskut tiettyyn euromäärään saakka. ”Me kun ei voida tällaista valvoa.” – ”Ei se koske teitä, unohtakaa se”, ei auttanut vaan pöytäkirjaotetta piti ruveta peukaloimaan ja uutta aikaa varaamaan myöhemmäksi.

Vuosikymmen sitten savusi myös kun palvelumaksut eivät vastanneet sopimustamme. Verkkopankkiviesti, puhelu ja huutokäräjät konttorin tiskillä kuukauden välien ja päätätin yhdistyksen hallituksella pankin vaihdosta kun maksut eivät jokaisen huomautuksen jälkeen saaduista lupauksista huolimatta korjaantuneet asianmukaisiksi.

Missään yrityksessä, yksityistaloudessa tai muussa yhteisössä eivät asioiden hoitajat vaihdu niin taajaan kuin yhdistyksissä. Yhdistyksiä on Suomessa yli sata tuhatta joten jonkinlainen asiakasryhmäkin ne pankeille ovat. Tarve selkeille, yhdenmukaisille ja yksinkertaisille ohjeille asioiden hoitoon olisi siis ilmeinen. Sellaiset yksinkertaiset asiat kuin vanhojen toimijoiden tilinkäyttöoikeuksien päättäminen pääsevät joskus unohtumaan ja sitten joku nohevampi hallituksen jäsen ihmettelee joskus listaa edessään: ”ketähän nää ihmiset on?”

Viimeisen viiden tai kymmenen vuoden aikana pankit ovat tiukentaneet linjaansa asioiden hoidossa merkittävästi. Nimenkirjoitusoikeuksien pitää olla kunnossa Yhdistysrekisterissä ja päätösten pitää olla yksityiskohtaisia. Liiankin yksityiskohtaisia: pankit ovat granuloineet oikeudet ja välineet niin pieniksi yksiköiksi että on todella tarpeen saada heiltä lista mitä kaikkea henkilötunnukseen tulee liittää että sen kantaja voi hoitaa yhdistyksen maksuliikennettä ja kirjanpitoa sujuvasti ja helposti.

Mikään pankkiryhmä ei erotu sen paremmin edukseen kuin tappiokseen tässä. Olen nähnyt ongelmia Osuuspankkien, Danske Bankin, Säästöpankkien, Paikallisosuuspankkien, Nordean ja varmaan vielä joidenkin unohtamienikin pankkien kanssa. Paskimman diilin ovat saaneet ne jotka ovat menneet pienempään pankkiryhmään paremman palvelun ja edullisempien hintojen perässä ja huomanneet pankkinsa vaihtaneen osittain leiriä: palvelua ei vielä saa kaikista ryhmän palvelupisteistä mutta hinnasto korotettiin jo uuden isännän mukaiseksi.

Minun hermojani eivät jaksa kiristää rahanpesun torjuntaan liittyvät kyselyt; niistä on viimeisen vuoden aikana näkynyt jonkun verran napinaa. Toki nyt vaalien alla ehdokkaita kuunnellessani kuulostaa siltä että pikkuisen paranoidin puolella ollaan kampanjatilien kanssa. Itselläni on rahanpesukyselyistä hupaisa kokemus vuosikymmenen takaa kun olin vasta tulossa poliittisten yhdistysten pariin. Olin eurovaalien aikaan hoitamassa jotakin yhdistyksen asiaa pankissa kun minulta tiedusteltiin mahtaisiko joku lähipiiriini kuuluva olla päättävässä asemassa Euroopan Unionissa. Hymyn noustessa huulilleni totesin että se olis tän kevään harjoituksen tarkoitus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *