Robert Jordanin Ajan pyörä

Olin vuoden 2015 lopussa ihan lukossa lukemisen kanssa: en ollut kuukausiin lukenut mitään ja yritykset olivat olleet jankkaavia ja turhauttuvia. En koko vuonna lukenut yhtään romaania. Olin kuluttanut loppuun ilmeiset lukupolut: suuri luotettuni, Terry Pratchett, oli kuollut ja uusien Kiekkomaailma-kirjojen julkaisu loppunut. Päädyin pyytämään Kuopion kaupungin kirjaston lukuvinkkipalvelusta vinkkejä fantasia ja scifi-kirjallisuudesta. Olin hämmästänyt kun sain vastukseksi 28 kirjailijan (ja teoksen tai sarjan) listan. Todettuani etteivät Mytago- ja Avalon-sarjat ole minua varten päädyin lukemaan Robert Jordanin Uusi kevät -kirjaa. Nyt, 28 kirjaa myöhemmin, kesken on Ajan pyörän viimeinen osa, A Memory of Light. Pystyn edelleen nauttimaan kirjoista!

Robert Jordan aloitti Ajan pyörän kirjoittamisen 1980-luvun lopulla ja ensimmäinen osa, Eye of the World, julkaistiin 1990. Kesti kuusi vuotta ja seitsemän seuraavaa osaa ennen kuin Karisto tarttui sarjaan ja Eye of the World ilmestyi kahtena kirjana, Vaarojen taival (1996) ja Maailmansilmä (1997). Ensimmäisenä lukemani johdanto-osa ilmestyi vasta 2004 ja suomeksi nimellä Uusi kevät 2008, vuosi Jordanin kuoleman jälkeen. Päästyäni Unten veitseen ja Käsipuoleen olin kauhuissani: jos tämä tarina vedetään nyt näissä kahdessa kirjassa päätökseensä, siitä tulee todella kamalaa! Vielä enemmän kauhuissani olin tajutessani että olen lukenut 26 kirjaa ja tarina jää kesken. Nopea Wikipedia-konsultaatio kertoi Jordanin kuolleen mutta lesken ojentaneen miehensä muistiinpanot Brandon Sandersonille saatettavaksi loppuun. Jostain käsittämättömästä syystä Karisto vain oli päättänyt jättää nuo kolme viimeistä kirjaa suomentamatta! Niinpä edessä oli kielen vaihto tuhansien sivujen jälkeen ja se hirvitti jopa kokenutta englanniksi lukijaa. Oman kauhunsa toi mukanaan pohdinta, mahtaisiko kääntämättömyys johtua jostakin hirveästä tyylin muutoksesta tai laadun putoamisesta. Onneksi nämä pelot osoittautuivat turhiksi.

Ajan pyörä sijoittuu mantereelle meren ja vuortentakaisen autiomaan välissä. Maailma ei ole teollistunut vaan elää agraaria feodaaliyhteiskuntaa lukuisine kuningaskuntineen. Tässä maailmassa taikuus on joidenkin naisten ja hyvin epäonnisten miesten kohtalo. Tuo kohtalo johtaa molemmat enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti Tar Valoniin, mantereen keskiosaan, Valkoiseen torniin, joka kouluttaa naisista Aes Sedai -sisaria ja lauhkeuttaa miehet. Aes sedai -sisaret ovat diplomaatteja, parantajia, historioitsijoita, tutkijoita, vakoojia, noitia ja neuvonantajia joilla kaikilla on oma agendansa. Ajan pyörän tarina lähtee liikkeelle mantereen keskiosista, Kaksvirran kylästä, johon pimeyden trollokit yllättäen hyökkäävät Tam ja Rand al’Thorin tilalle. Kylään saapunut Aes sedai vie Randin ystävineen pakomatkalle Tar Valoniin selittäen heillä olevan merkittävä rooli Ajan pyörän kutoessa suurta tarinaa.

Jordanin Ajan pyörää ylistetään erittäin merkittäväksi fantasiasarjaksi. Sitä se onkin. Useimmat Jordanin kirjat on jaettu kahteen suomennoksessa koska ne ovat tyypillisesti 800-900 sivua pitkiä. Silkassa sivumäärässä Ajan pyörä on yli 10 000 sivua pitkä! Jordanilla on kuitenkin velkansa. Ehkä erikoisenkin ilmeinen on jälleensyntymän laina hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta ja taijitu-symbolin taolaisuudesta. Tolkienilta Jordan on lainannut mm. ajatuksen pimeyden olennoista pilattuina versioina valkeuden olennoista. Jordanin kansojen kulttuurihistorialliset juuret oman maailmamme kansoissa ovat myös ilmeiset vaikkakin sekoittuneet. Tyylissään kuvailla näitä kansoja, maisemaa ja ihmisten pukeutumista yksityiskohtaisesti Jordan muistuttaa Tolkienia.

Ollakseen suurimmaksi osaksi 2000-luvulla kirjoitettu, Ajan pyörä heijastelee hämmästyttävän vanhanaikaisia käsityksiä sukupuolirooleista. Naisten ja miesten roolit ovat selkeät ja vaikka mantereen eri kolkissa ne vaihtelevatkin selvästi, ne noudattavat klassista jakoa jota poikkeukset vahvistavat. Sarjan alkupuolen kirjojen jatkuva tytöt ja pojat eivät voi ymmärtää toisiaan -ajattelun vahvistaminen tuntuu myös varsin kuluneelta. Jossain vaiheessa tarina kietoutuu samaan tapaan liiaksi miespäähenkilön teiniangstin ympärille kuin Harry Potterit. Tai ehkä luin vain sarjan 30 vuotta liian myöhään. En tosin ole ollenkaan vakuuttunut että haluaisin altistaa teinejä tälle vahvistamiselle niin mukavaa kuin se heille voisi ollakin.

Kirjojen ystävää sieppaa se miten nopeaan ja kertakäyttöiseen kiertoon kirjastotkin ovat tiukassa taloudessa pakotettuja. Sarjaa lukiessani jouduin hankimaan kymmenen ensimmäistä osaa toisista kirjastoista koska ne oli omasta kirjastostani kulutettu loppuun korvaamatta uusilla. Karistolla on ollut myös selvää laatuongelmaa: yksi kirjoista oli todella huonosti kustannustoimitettu ja sisälsi hämmästyttävän paljon kirjoitusvirheitä, toisesta jäi vielä vuosien jälkeenkin sormet mustaksi liiasta painomusteesta joka oli jo pahasti töhriytynyt lukijoiden sormien alla.

Olen tänä vuonna lukenut suurinpiirtein yhden Ajan pyörän kirjan viikossa ja muutamat kirjoista eivät ole kestäneet kokonaista viikonloppua. Robert Jordan on siis varsin helposti luettavaa. Lopuksi annan vinkin sarjan lukijalle: lue ajatuksella alkupuolen kirjoja. Maailmansilmään, Valeren torveen, Falmeen ja Rhuideaniin liittyvät tapahtuvat ovat tärkeitä ja niihin viitataan loppupuolella toistuvasti.