Tuorein EVL-kirkon erobuumi jatkuu kolmatta päivää ja kirkon johto on aivan yhtä pihalla kuin neljä vuotta sitten kun lokakuussa menetettiin koko vuoden jäsenkato yhdessä kuukaudessa. Minullakaan ei ole hajuakaan mikä tämän buumin laukaisi mutta sunnuntain melkein tuhat ja eilisen melkein kaksi tuhatta eroa saavat tänään jatkokseen jälleen yli tuhannen eron päivän. Helsingin yliopistosta löydetty päivystävä dosentti Niemelä arvelee YLE:n jutussa erojen johtuvan seurakuntavaalien pintaan nostamasta kärkkäästä sananvaihdosta liberaalien ja konservatiivien välillä verkossa. Niemelä voi jopa pinnallisella tasolla olla oikeassa, mutta todellin syy on kirkon tukahdutettu keskustelu suunnasta.
EVL-kirkko on menettänyt viimeisen kahdeksan vuoden aikana melkein 400 000 jäsentä. Saamatta jääneiksi jäsenmaksuiksi muutettuna se on noin 600 miljoonan euron kumulatiivinen menetys. Samana aikana kasteiden määrä on laskenut vielä jyrkemmin ennustaen kirkolle hyvin vaikeita aikoja tulevaisuudessa. Tuona aikana kirkon johto on uudistunut kaksien seurakuntavaalien ja useiden piispojen, mukaan lukien arkkipiispa, eläköitymisten kautta. Nykyjohto ei kuitenkaan ole millään merkittävällä tavalla pystynyt hillitsemään erokehitystä. Kirkko uutisoi vuoden vaihteessa mielellään lukuja kirkkoon liittyneistä, jotka näyttävät vähentävän eronneiden määrän 3/4 muiden tilastoista, mutta tämä saadaan aikaan kikkailulla siitä mitä katsotaan kirkkoon liittymiseksi: nyt vain ilmoitetaan liittyneitä toisin kuin aiemmin.
Näkyvin muutos on tapahtunut piispojen viestinnässä. Vielä 2010 kriisiä syvensi se, että kirkon johdolta kesti kaksi viikkoa löytää äänensä tapahtumien edetessä ja sitten kompuroitiin lausuntojen kanssa vielä viikon verran. Nyt päivystävä piispa saadaan kommentoimaan jopa vuorokauden kuluessa. Lausuntojen sisällössä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään merkittävää muutosta ja siksi niillä ei ole vaikutusta tapahtumien kulkuun. Kun piispa avaa suunsa, sanoma on edelleen maalliselle kansalaiselle lähes vierasta kieltä jonka hienovaraisesti verhotun sisällön ymmärtämiseen tarvitaan viiden vuoden teologian opinnot ja vuosikymmen kirkon palveluksessa.
Kriisi on pitkittynyt koska piispat aktiivisen kirkon suuntaa koskevan keskustelun tukemisen ja eteenpäin viemisen sijaan pyrkivät lausunnoillaan aktiivisesti tukahduttamaan sitä. Aiemmin tänä vuonna nähtiin piispojen yhteinen kannanotto kirkkorauhan puolesta. Asiakirja julkaistiin taitettuna esitteenä, jonka tekstin pystyy tiivistämään puoleen A4-arkkiin. Tekstin sisällön puolestaan voi tiivistää pariin lauseeseen: eikö olis kivaa kun vaan kaikki leikittäis kiltisti kaikkien kanssa eikä puhuttais näistä meidän erimielisyyksistä.
EVL-kirkossa on vallalla keskustelukulttuuri – en keksi sille parempaa ilmaisua vaikka se oikeastaan on keskustelemattomuuden kulttuuri – jossa ei ole lupa pyrkiä viemään keskustelua ratkaisuihin vaan ensimmäinen käsky on välttää ristiriitoja. Tämä keskutelemattomuuden kulttuuri johtaa tietenkin siihen että asioista puhutaan kirkon ulkopuolella verkossa. Siellä ei ole paimensauvanheiluttajaa vaientamassa keskustelijoita vaan asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä pyrkimyksenä määrittää kirkon suunta. Se suunnan määrittäminen on nyt vuosia yliajalla ja kipeästi tarpeellinen. ”Kirkkolaiva” vuotaa kuin seula koska sitä yritetään ohjata yhtä aikaa kahteen suuntaan. Tämä on nopein tapa menettää jäseniä ja jäsenmaksuja: sekä liberaalin että konservatiivisen linjan valitseminen johtaisi vuotoon vain toiselta laidalta, nyt molemmat vuotavat.