Dellan (Andrea Grano) parisuhde ajautuu karille kun hän panee kännissä ja pirissä homo-eksäänsä, Joeta (Sean Maher), ja tulee raskaaksi. Rodrigo (Nacho San José) ei ota uutista hyvin, ei varsinkaan kun hän on juuri ennen ylipitkäksi venyneelle Euroopan komennukselle lähtöään saanut kuulla että pariskunnan vaikeudet saada lapsi johtuvat hänestä. Joekaan ei ole tilanteesta riemuissaan sillä kersa haittaisi pahasti paneskelua. Ainoa jolla ystäväpiirissä menee hyvin, on nörtti-Herbert (Mark Cirillo) joka löytää unelmapojun miehekseen.
Oliko liian suorasanainen kuvaus? No en parempaakaan tästä keksi, sillä tarina on jo pikkuisen päässyt kulahtamaan. Joe on klassinen pukki joka panee kaikkea mikä liikkuu eikä aina huomaa vaikkei liikkuisikaan. Ainoa tuore mutka tarinassa on catfishing – joku varastaa haluttavamman henkilön identiteetin houkutellakseen Joen nettiseksiin. Ilmiö ei ole enää ihan tuore mutta en ole sille vielä hyvää suomennosta nähnyt. Ja niinpä siitä ei ole vielä paljon elokuviakaan tehty. Muuten näitä tarinoita on nähty The Next best thingistä alkaen useita ja Hellyyteni kohde on jo kulutettu puhki. Jos tarinan haluaa nähdä positiivisessa valossa pinkkien lasien läpi sen voi ajatella olevan odottamaton sateenkaariperheen syntytarina. Kouluarvosana 8.