Sahil (Dhruv Ganesh) jättää poikaystävänsä (Siddharth Menon) kotiin ja lähtee viettämään viikonloppua vuoristomökille lapsuuden ystävänsä Jain (Shiv Pandit) kanssa. Jai ei tunnu pääsevän työstään liike-elämässä irti ollenkaan ja Sahilia ärsyttää lyhyen viikonlopun häiriintyminen. Päivällisellä Jai hemmottelee Sahilia ja vuorilla löytyy jälleen se vanha tuttu, hyvä yhdessä olemisen tapa. Paluu sivistyksen ja Jain liiketoimien pariin kaupunkiin kuitenkin saa tilanteen ryöstäytymään käsistä ja Sahil on pakotettu ratkaisemaan ristiriitansa.
Kuten pääosien esittäjien nimistä näkee Loev on intialainen elokuva. Minun oli hyvin vaikea tavoittaa erityisesti Sahilin tuntemuksia ystävysten suhteesta ja Jai tuntui suurelta osin kieltäneen tunteensa. Loppuratkaisua katsoessani pohdin vielä tulkitsenko sitä oikein ja ymmärränkö mitä ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Sudhanshu Saria halusi katsojille kertoa. Sahilin, Jain, Alexin ja Juniorin kohdatessa ravintolassa olin hetken varma siirrytyn toiseen kaupunkiin ja joitakin kuukausia tulevaisuuteen. Aivain huippua Loev ei siis elokuvana ole mutta varsin kelvollista draamaa kuitenkin. Visuaalisesti se ei tarjoa paljonkaan, ainoat silmää hivelevät hetket nähdään vuoristorotkon maisemissa. Kouluarvosana 7.