Howie (Paul Dano) on menettänyt äitinsä ja elää isänsä kanssa Long Island Expresswayn takana. Isän rakennusfirma ajautuu liittovaltion poliisin hampaisiin ja Howie arveluttavaan seuraan. Ihastus Garyyn (Billy Kay) päättyy tämän karkaamiseen ja tuttavuus Big Johnin (Brian Cox) kanssa tämän kuolemaan. Howiella ei mene vahvasti, mutta hän on päättänyt, että L.I.E. ei saa häntä.
Olinko minä erityisen kiltti teininä kun en koskaan varastanut mitään, murtautunut kenenkään asuntoon tai leikkinyt aseilla? Lähes poikkeuksetta näiden leffojen teinit näyttävät harrastavan ainakin yhtä, useimmiten useampaa, edellä mainituista. Howielle tuo kaikki sopii huonosti. Hän on fiksu, sivistynyt ja komea. Toisin kuin kaverinsa Kevin (James Costa), joka nai siskoaan ja johon sanonta ”thick as a yard of lard” sopii loistavasti.
Elokuvan kantava teema tuntuu olevan synkkä: jatkuva menetys. Naisia L.I.E.:ssä ei nähdä monessakaan roolissa ja ainoastaan Howien ohjaaja nousee roolissaan merkittäväksi. Rehellisyys on elokuvan harvinaisimpia luonnonvaroja, sillä kaikki näyttävät valehtelevan ja tekevän vääryyttä päätoimisesti. Jotenkin käsikirjoittaja Stephen Ryder ja ohjaaja Michael Cuesta ovat kuitenkin saaneet kaikki hahmot rakastettaviksi: patologinen valehtelija ja psykopaatti Gary, umpikiero isä Marty (Bruce Altman) ja pederasti Big John. Itseasiassa yksi elokuvan ehdottomista ansioista on sen kyky nostattaa tunteita, joita katsoja paheksuu itsessään. Kouluarvosana 9.