Rubenin (Nicolas Maury) käsiin jää Tiilikaisen (Kari Väänänen) rahapaketti kun tämä pökertyy pihamaalleen sen avattuaan. Teemu (Jarkko Niemi) ei vakuutu Rubenin selittelyistä vaan nakkaa tämän pihalle. Ruben palaa perheensä luo Pariisiin viettämään juutalaista Pesah juhlaa mutta perheen hullutusten vyöryessä yli paluu omisen vaikeuksien pariin alkaa tuntua houkuttelevalta.
Yritin kovasti luoda mielikuvaa siitä mihin aikaan elokuva on yritetty sijoittaa. Suomalainen lähiö näyttää 2000-luvun alulta. Pulssivalintainen valintalevypuhelin Teemun mökkimäisessä kodissa muistuttaa 1980-luvun alusta. Kännykät ovat jo kosketusnäyttöisiä mutta ranskalaiskotien ja -sairaalan sisustus tuo mieleen 1960-70-luvut. Hyvin hämmentävä anakronismien cocktail.
Let my people go on kokoelma kliseitä ja stereotypioita juutalaisista, ranskalaisista ja suomalaisista mutta yllättäen hyvin vähän homoista. On hiukan vaikea keksiä mitä elokuvan tuottajat toivoivat saavuttavansa. Komediaa on selvästi tehty mutta ainakaan minua se ei paljon naurattanut. Voi olla että se ei ole kestänyt aikaa. Yhdeksässä vuodessa ne lukemattomat poliittisesti epäkorrektit asiat joita elokuvaan on saatu mahdutettua loikkaavat jo silmille räikeästi.
Jos en ihan väärin leffan tietoja lukenut Niemen kanssa sängyssä pelehtii Olavi Uusivirta. 🙂 Se saattoi ollakin mielenkiintoisinta koko elokuvassa. Kouluarvosana 6.