Christopher Moore: Hiljaisen poukaman himolisko
alkuperäisteos: The Lust Lizard of Melancholy Cove
suomentanut Liisa Laakkonen
Like, Jyväskylä 2000
ISBN 951-578-785-8
Hiljaisen poukaman himolisko kertoo Pine Covesta, joka on juuri sysännyt viimeiset turistit kaupungin rajojen ulkopuolelle ja lyönyt lapun luukulle seuraavan turistikauden alkuun saakka. Kaikki odottavat rauhaa ja hiljaisuutta talven ajan, mutta neuroottisen perheenäidin itsestään selvästi itsemurhalta näyttävä kuolema sysää liikkeelle tapahtumaketjun, joka alkaa siitä kun kaupungin ainoa psykiatri päättää pistää potilaansa lääkkeiltä terapiaan, merestä nousee suunnaton merihirviö jolla on nälkä ja jota panettaa ja kaupunkiin saapuu bluesmies…
Kaverini minulle tyrkkäämä Pyrstö tutustutti minut Christopher Mooren hilpeisiin ja hivenen pervoihin juttuihin. Kaverini vaimo mainitsi jo kirjaa palauttaessani, että Hiljaisen poukaman himolisko on vähintää yhtä hyvä. Kesti aikansa ennen kuin kaivoin kirjan esille.
Luulen, että minua pidettiin viime perjantaina täydessä junassa matkatessani Laukaaseen aivan yhtä hulluna kuin lukija pitää Pine Coven ihmisiä kun hekottelin ja hihittelin itsekseni luvulle 10. Valitettavasti en voi sanoa pitäneeni Himoliskosta aivan yhtä paljon kuin pidin Pyrstöstä. Se vaikuttaa ehkä hiukan harjoituskappaleelta tyylilajista.
Luulen, että Christopher Moorekin olisi parhaimmillaan alkuperäiskielellä, mutta tällaisen romaanin kääntäjää ei voi kuin kunnioittaa. Siinä missä Potterin suomentaja saa paljon julkisuutta uudistyöllään, tällaisten ”vähäisempien” suomennustöiden tekijät jäävät varjoon vaikka joutuvat keksimään käännöksiä paljon arveluttavimmissa olosuhteissa.
Ihan jokaiselle Himoliskoa ei voi suositella, mutta jos Terry Pratchettin pikkutuhmahuumori kolahtaa, Mooren kirjoilla voi syventää käsitystään tästä huumorin hersyvästä lajista.