Olen 2013 kirjoittanut Twitterin käyttöönotosta yhdistysaktiivin näkökulmasta ja 2015 yrittänyt tiivistää muutamia usein vastaantulleita virheittä sen käytössä. Tämä kolmas osa Twitter-purkauksiani koskee Facebookia vastaan organisoitua Stop Hate For Profit-kampanjaa ja sitä kuinka Twitter tarvitsisi vielä kovemmin keppiä.
Stop Hate For Profit oli kerännyt varmasti momenttia paljon aikaisemminkin mutta momentti saavutti kriittisen pisteen kun Facebookin perustaja ja omistaja Mark Zuckerberg mitätöi käyttäjien esille tuomaa kokemusta vääryydestä palvelun puuttumattomuudessa vihapuheeseen. Kaikki liittyy, keneenpä muuhunkaan kuin, Yhdysvaltain idioottipresidenttiin ja hänen pahentamiinsa Black Lives Matter -mielenosoituksiin.
Ironista on se, että Twitter on Facebookin akuutin ahdingon syynä merkittyään Trumpin sirkun epäilyttäväksi faktantarkastuksen perusteella ja merkittyään idioottipresidentin sirkun vihapuheeksi. Vain Zuckerbergin kyvyttömyyttä ja haluttomuutta yhdenvertaisuuden edistämiseen sitoutumisessa vasten voi Twitterin toimet vihapuheentorjunnassa nähdä mitenkään muuten kuin leväperäisinä ja kelvottomina.
Oma kokemukseni on, että Facebookissa ei juuri koskaan törmää vihapuheeseen. Myönnän aktiivisesti vältteleväni Facebookin käyttöä ja nykyinen käyttäjätilinikin on kytketty työsähköpostiini koska tarkoitukseni on käyttää palvelua yksinomaan työhön liittyvissä asioissa. Ihan siihenhän se ei tietenkään jää mutta olen vähentänyt Facebookin käyttöäni erittäin paljon. Tämä voi selittää miksi en siellä törmää vihapuheeseen juurikaan.
Twitterissä sen sijaan näen vihapuhetta joka * päivä. Tulin keväällä niin pahoinvoivaksi siitä että aloin etsiä ulospääsyä. Ymmärsin että tapani ottaa puhelin käteen heti herättyäni ja katsoa aamun uutiset Twitterin kautta on monella tapaa ongelmallinen. Siirryin lukemaan uutisia Feedly:yn keräämieni uutismedioiden RSS-syötteiden kautta. Uutisten valikoituminen on näin vähäisempää ja siirryn Twitteriin usein vasta saatuani kahvikupin nenän eteeni, siis aavistuksen vähemmän raakana kuin heti herättyäni.
Edelleen kuitenkin kärsin siitä, että seuraamani ihmiset nostavat vihapuhetta esiin joka päivä ruudunkaappauksina ja ritvauksina. Lopetin keväällä muutamien aktiivisimpien nostajien seuraamisen koska yritin aktiivisesti vähentää vihapuheelle altistumista. Olen muutamia tästä torunutkin mutta ymmärrän toki että ongelma ei poistu vaikenemalla eikä juurisyy oikeastaan ole heidän toimintansa. On kuitenkin myös kiistatonta että jatkuva vihapuheelle altistuminen heikentää hyvinvointiani erittäin merkittävästi.
Ongelman juurisyy on Twitterin rikollisen kelvottomassa tavassa käsitellä vihapuhetta. On aivan totta että Facebookin tapa käsitellä sitä ei myöskään ole hyväksyttävä. Tavoissa on kuitenkin merkittävä ero. Molemmat käyttävät ilmiantotoiminnossaan hierarkista ilmoitustapaa jossa käyttäjän on valittava peruste jolla julkaistun viestin haluaa ilmiantaa. Nämä perusteet on johdettu palvelun käyttöehdoista.
Molempien ilmiantotoiminto on niin monimutkainen että sitä voisi pitää jopa aktiivisesti luotuna ja ylläpidettynä esteenä haittasisällön ilmiantamiselle. Molemmat kärsivät jäykkyydestä ja siitä että viestin voi ilmiantaa vain yhdellä perusteella kerrallaan. Useinhan kuitenkin erityisesti Twitterissä on kysymys siitä että tekaistu trollitili julkaisee lukemattomia viestejä jotka ovat sekä kohdennettua häirintää jotakin käyttäjää kohtaan että vihapuhetta.
Facebook menee askeleen pidemmälle kuin Twitter siinä, että sen ilmiantotoiminnossa on vahvisteltava useamman kerran että todella haluaa ilmiantaa haittasisältöä ja että ymmärtää tämän perustuvan palvelun käyttöehtoihin. Ja siinä piileekin syy miksi Facebook ansaitsee kaiken paskan mitä Stop Hate for Profit sen niskaan linkoaa: sen hierominen käyttäjien naamaan, että Facebook ei sitoudu lakiin tai korkeampiin yhdenvertaisuusstandardeihin vaan omiin, yksinomaan kaupallisista intresseistä lähteviin käyttöehtoihinsa, jotka ovat kaksinaismoralistiset ja tarpeettomasti viestejä sensuroivat, aiheuttaa syvää vääryydeen kokemusta käyttäjissä jotka kohtaavat ilmeistä, toistuvaa ja vakavaa vihapuhetta.
Facebook on aiheesta pahamaineinen siinäkin että ilmiantaja saa palautteena ilmiannostaan poikkeuksetta lausunnon jossa todetaan että ilmiannettu sisältö ”ei riko yhteisönormejamme”. Siitä ristiriidasta minkä ilmiannettujen viestien sisältö ja Suomen laki muodostavat saisi 2010-luvun rivoimman nykytaidenäyttelyn.
Tämä yhdistettynä muutaman vuoden takaisiin juttuihin joissa kerrottiin Facebookin alihankkijoilla teettämän viestien valvonnan aiheuttavan pahoinvointia, mielenterveysongelmia (aina traumareaktiohin saakka) ja itsemurhia työntekijöissä, herättää oikeutettua vihaa omistajien omatunnotonta ahneutta kohtaan ja antaa aiheen puuttua toimintaan valtiovallan ja EU:n toimesta kovalla kädellä.
Twitterin tapa toimia poikkeaa merkittävästi Facebookista. Twitteriltä irtoaa erittäin helposti lausunto että ilmiannettu sirkku on tavalla tai toisella rikkonut palvelun sääntöjä. Hyvin usein Twitter tunnistaa sisällön aivan oikein vihapuheeksi. Twitterin reagointi asiaan sen sijaan jää arvoitukseksi.
Useimmiten ilmiannettu tili jatkaa toimintaansa kuin mitään ei olis tapahtunut. Näin siitä huolimatta että monissa tapauksissa useat ihmiset ovat tehneet toistuvasti tilin sirkuista ilmiantoja ja saaneet vastauksia joissa todetaan viestien rikkovan Twitterin käyttösääntöjä. Äärimmäisen harvoin näkee tilin olevan jäädytettynä, useimmiten tällaiset tapaukset nousevat useamman top3-median uutisiin. Mieleeni ei kuitenkaan tule yhtään ainutta tapausta jossa käyttäjätili olisi toistuvan vihapuheen vuoksi kokonaan suljettu.
Tämä leväperäinen sanktioiminen on ehkä periaattellisella tasolla vähemmän vakava ongelma kuin Facebookin haluttomuus puuttua ongelmaan ja kyvyttömyys tunnistaa ilmeistä vihapuhetta sellaiseksi, mutta se on lopulta käytännössä aivan yhtä haitallista. Twitterin kelvottomat sanktiot ovat synnyttäneet vihatrolliongelman, joka pahenee kokoajan ja on mittakaavassaan jo hallitsematon.
Olen tätä kirjoittaessani torjut Twitterissä 2947 tiliä. Joukossa on hyvin vähän englanninkielisiä tilejä, 99% niistä on suomenkielisiä tai ainakin sellaiseksi tekeytyviä. Edelleen joukossa on ihan vaan sietämättömiä uskiksia sekä laitakristillisistä lahkoista että talousliberaaleista porvareista mutta heitäkin varmasti vain pari irtoprosenttia.
Yli 90% torjumistani Twitter-käyttäjistä on vihatrolleja joihin törmää erityisen helposti vilkaistessaan naispoliitikkojen, maahanmuuttajien, nettipoliisien tai YLE:n sirkkujen vastauksia. Tietyt aiheet saavat nämä trollit kaivautumaan oma-aloitteisesti tai maalitettuina kiviensä alta.
On hyvin helppo uskoa että joukossa on kourallinen toimijoita jotka käyttävät tai ohjaavat vähintään puoltakymmentä ellei useita kymmeniä valetilejä joko ohjelmallisesti, halpatyövoimalla tai ihan vaan aatteenpalosta. Ja se aate on viha.
Tarkoituksellisen ja mahdollisesti organisoidun vihan levittämisen valetileillä oppii onneksi tunnistamaan helposti. Erityisen helppoa on tunnistaa tilit joiden käyttäjänimen muodostavat suomalainen etunimi ja satunnaiset kahdeksan numeroa. Tällaista tiliä on mahdoton yksilöidä tai markkinoida, se voi olla olemassa vain valetilinä. Edelleen on koko joukko tilejä joilla tekeydytään eläväksi tai kuolleeksi julkisuuden henkilöksi, tuskin koskaan tarkoituksena mennä tuosta henkilöstä muille kuin terminaalisesti vähä-älyisille, vaan irviä oikean käyttäjän toimintaa ja ajatuksia herjaavalla ja kunniattomalla tavalla. Ja sitten on kaikenmaailman yhden ja kahden sanan ”toimijoita” joiden tilien jatkoksi lisätään joskus numeroita kai välttämättömänä erotuksena jotta useat valetilit voi perustaa odottamaan sitä päivää kun valtiovalta joskus pakottaa Twitterin lakkauttamaan niitä aktiivisesti.
Kaikkein raskauttavimman todistusaineiston Twitterin tuottamuksellisesta osallisuudesta vihapuheen levittämiseen tuottavat kuitenkin sellaiset vuosia käytössä olleet tilit joiden kautta vihatrollilaumoja paimennetaan ja maalitetaan valittuihin kohteisiin. Aika usein tällaisten tilien takana tiedetään olevan perssuomalainen kunta- tai maakuntavaikuttaja, joskus jopa kansanedustaja. Suomi-Twitteriä saastuttaa vuosia jatkuneella vihan suoltamisella muutama kymmenen tällaista tiliä. On aivan kiistatonta että nämä tilit ovat toistuvasti vakavalla ja piittaamattomalla tavalla syyllistyneet Twitterin käyttösääntöjen vastaiseen toimintaa ja usein myös rikkoneet Suomen lakia (kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus tai vastaava). Se, että ne saavat vuodesta toiseen toimia keskeytyksettä lukemattomista ilmiannoista huolimatta kertoo päivänselvällä tavalla ettei Twitterillä ole mitään halua puuttua niiden toimintaan.
Syrjinnän ja vihapuheen ongelmaa lähestyy leegio rinnakkaisia ilmiöitä. Youtuben algoritmi on todettu nopeasti syvemmälle kaninkoloon vieväksi: kun katsot pari vihavideota Youtube ryhtyy tukemaan indoktrinaatiotasi valkoiseen ylivaltaan ja natsismiin. Pelitaloissa ja Twitchissä tiedetään hyvin pelimaailman rasismi, misogynia, heteroseksismi ja sukupuolinormatiivisuus mutta häirintään aletaan vasta puuttua. Kaikkein oksettavimman kokemuksen toksisesta ja haitallisesta sosiaalisesta mediasta sain kokeillessani Jodelia. Lyhyen kolmen kuukauden käytön aikana nousin nopeasti valvojaksi ja seuloin palvelun saastaa aktiivisesti vähintään tunnin päivässä.
Facebook on siis vain kokonsa ja johtajansa sosiaalisen kyvyttömyyden vuoksi tikun nokassa kun koko aikaa vaivaa sairaus jota markkinat eivät korjaa. Twitterillä on maine hiukan suurempiaan eettisempänä toimijana alalla joten se voisi olla tiennäyttäjäkin. Tarvitaan kuitenkin kovia ja taloudellisesti punitiivisia toimia joilla julkinen valta pakottaa some-talot puuttumaan syrjintään eksponentiaalisesti nykyistä tehokkaammin ja nopeammin.