Lia (Mzia Arabuli) on menettänyt siskonsa eläkepäivillään ja luvannut tälle tuovansa kotiin Georgiaan tämän Istanbuliin kadonneen tyttären Teklan. Etsiessään vihjeitä Teklan olinpaikasta Georgiassa, Lia saa haitakseen Achin (Luke Kankava), entisen oppilaansa veljen, joka väittää Teklan jättäneen hänelle ystäviensä osoitteen Istanbulissa. Vaikkakin opettaja, Lia ei puhu georgian ja venäjän lisäksi turkkia tai englantia, joten pojan vähäinen englanninkielen taito tulee tarpeeseen. Yhteinen köyhä matka vie Lian ja Achin Istanbulin seksityökortteleihin joissa on paljon myös transnaisia. Tekla nimittäin pakeni georgialaiskylän kammottavan transfobista ilmapiiriä vain vähän parempaan Turkkiin ja sen liberaaleimpaan kulmaan Euroopan äärellä.
Levan Akin (And then we danced) on kaikki mitä tunnen georgialaisesta elokuvasta, eikä hän piirrä maasta mairittelevaa kuvaa. Batumista on reilun tuhannen kilometrin ja parikymmenen tunnin bussi- ja lauttamatka Mustanmeren rannikkoa pitkin ja Bosporinsalmen yli Istanbuliin. Kielimuuri on korkea vaikka työperäistä, kausiluonteista ja epävirallista maahanmuuttoa tapahtuu paljon Turkin suuntaan. (Kaikkea sitä elokuvan katsominen saa selvittämään.) Köyhyys ja ahdasmielisyys kulkevat käsi kädessä mutta transhenkilölle Georgiassa Istanbul näyttäytynee lähimpänä henkireikänä.
Rakastettavimmat henkilöhahmot Crossingissa ovat sivuosissa olevat, pimeää taksia operoiva Ömer (Ziya Sudancikmaz) ja transihmisiä lakiongelmissa auttava Evrim (Deniz Dumanli). Päähenkilöt Lia ja Achi jäävät etäisiksi ja poika huomattavan ärsyttäväksi. Köyhyys ja kurjuus ovat elokuvan todellisissa pääosissa. Ulkopuolelta katsoen pako Georgiasta Istanbuliin näyttää hyvin ojasta allikkoon -tilanteelta. Välähdyksiä onnellisista hetkistä nähdään mutta Ferzan Özpetekin elokuvista tuttua sisäänsä kietovaa yhteisöllistä lämpöä en astinut.
En oikein osaa asettaa Crossingia mihinkään järkevään luokkaan. Se ei ole tuokiokuva, kasvukertomus, road-movie tai oikeastaan kunnon draamakaan – muussa kuin puhtaan teknisessä merkityksessä. Siitä puuttuu tapahtumia, erityisesti draamankaarta rakentavassa yhteydessä, ja tunneilmaisu on lähes suomalaisen latteaa. Transhenkilöitä elokuvassa on paljon mutta oikeastaan vain Evrimistä syntyy mitään kolmiulotteista kuvaa, muut jäävät paperinukeiksi, Tekla suorastaan kangastukseksi.
Kouluarvosana 8.
Vastaa