Eletään 1930-lukua Saksassa ja Sally Bowles (Liza Minelli) elää railakasta elämää yökerhon tähtenä. Elämä on kuitenkin niukkaa ja Brianin (Michael York) ilmestyminen kuvioihin kommuunin vuokraa jakamaan on tervetullut lisä talouteen. Sally ja Brian rakastavat riekkua keskenään, mutta Maximilian (Helmut Griem) ilmestyy sotkemaan kuvioita. Kaikkea varjostaa myös natsien lisääntyvät terroriteot ja suosio. Yökerhossa kaikki – orkesterikin – on kuitenkin kaunista ja huolet unohtuvat.
Cabaret on huikea kaksituntinen. Siinä sanotaan heräävän henkiin 30-luvun dekadentin Berliinin. Minusta kuitenkin Bentin alku on dekadenssissään parempi. Cabaretin show on ilakoiva ja kuvia kumartamaton. Lizan adhd-tanssijatar on häikäisevä tähti kuten myös Joel Greyn esittämä yökerhon seremoniamestari. Showta varjostaa kuitenkin kokoajan tietoisuus siitä, mikä tuota aikakautta seurasi ja tämä varmaankin oli ohjaajan tarkoitus.
Cabaret on viihdyttävää katsottavaa. Musiikki on – tietenkin – tarttuvaa ja näyttelijäsuoritukset mainioita. Homoteema on kuitenkin verhottu niin kuin 50-luvulla ikään, joten mitään räiskyviä seksikohtauksia ei kannata odottaa. Elokuva on hyvin ansainnut klassikko-nimikkeen. Kouluarvosana 9.