Joe (Tim Swain) tulee pienestä Bangorin kaupungista suureen kaupunkiin taideopiskelijaksi. Lapsenkasvot ja hyväluonteisuus kätkevät alleen villin nuoren miehen joka maistaa kaikkea tarjottua ja antaa kaikille. Taidekoulun rikkaiston varjossa hän ystävystyy Jenniferin (Julia Frey) kanssa ja yhdessä he valvovat ja taistelevat valtavaa ylityöllistämistä vastaan. Molemmilla on oma taktiikkansa onnettomien tulojen kanssa selviämiseen: Joe myy seksä miehille ja Jennifer on melkoinen taskuvaras ja näpistelijä. Joe on iskenyt silmänsä kollegaan joka kuitenkin osoittautuu vaikeaksi saavuttaa.
Filmin alkumetreillä olin valmis lyömään vetoa, että maailma osoittautuu kovaksi pienelle maalaispojalle, mutta osoittautuikin että Joe pystyy kiskomaan viinaa, kokaa ja maria samalla kun tekee tulosta. Vain LSD osoittautuu miestä vahvemmaksi, mutta hyväntahtoinen hymy lapsenkasvoilla ei kuole. Jenniferillä näyttää olevan tiukempaa vaikka hänkään ei kaihda helppoa seksiä ja bileitä. Pitkään vaikuttaa myös siltä, että Between something and nothing kapinoi hiv-riskiä vastaan kaikella suojaamattomalla seksillään, mutta teemaan päästään lopulta elokuvan loppumetreillä. Between something and nothing kertoo ystävyydestä ja rakkauden tavoittelusta. Se on kuvaustavaltaan videomaisen terävä ja minulle heräsi lopussa ajatusta että elokuva voisi hyvin olla taideopiskelijoiden projekti. Kouluarvosana 8.
Lisää elokuvasta IMDB:stä.