Avril (Sophie Quinton) tekee vaitiololupauksen ja sulkeutuu syrjäiseen kappeliin paastoamaan, rukoilemaan ja maalaamaan kappelia uudelleen. Kahden viikon kuluttua hänen on määrä antaa luostarilupauksensa ja liittyä loppuelämäkseen pieneen nunnayhteisöön. Mutta sisar Bernadette (Miou-Miou) kertoo kappelin oven läpi että Avril ei ollut yksin kun nunnat löysivät hänet kappelin portailta, vaan hänellä oli seuranaan veli, joka annettiin jesuiittojen orpokotiin. Avril lähtee etsimään veljeään ja saa kyydin Pierreltä (Nicolas Duvauchelle) josta tulee hänen matkakumppaninsa tielle löytöihin menneisyydestä ja tulevaisuudesta. David-veljen (Clément Sibony) löytäminen nukkumasta Jimin (Richaud Valls) vierestä on vasta ensimmäinen yllätys tiellä uuteen elämään.
Avril on hieno elokuva jota vähäisesti tahraa loppuun sijoitettu tarpeeton mystiikka. Hiukan valtavirtaa hitaampana elokuvana se varmasti pitkästyttää joitakin, mutta Avrilin perheensä löytäminen on hienosti kuvattu. Homoseksuaalisuuden käsittely on aidon valtavirtaista ja kuvaa hienosti suhtautumista jollaiseen pitäisi pyrkiä – Davidin ottovanhemmilleen kaapissa oloa lukuunottamatta tietenkin. Musiikki ja maalaustaide ovat keskeisiä elokuvassa. Avril on kaikenkaikkiaan varsin eleetön elokuva. Siitä ei löydy mitään tietoja Elonet-palvelusta, joten sitä ei ilmeisesti ole koskaan esitetty Suomessa tai tuotu maahan tallenteena. Kouluarvosana 8.