Giorni on italialinen leffa hiv-positiivisesta miehestä, jonka turvallisen elämän pieni syrjähyppy rikkoo. Claudio (Thomas Trabacchi) rakastuu Andreaan (Riccardo Salerno) ja jättää Darion (Davide Bechini), laiminlyö hoitonsa ja sotkee elämänsä. Lopulta hän kiskoo itsensä takaisin yksinäiseen, säännölliseen ja turvalliseen elämään.
Sanokaa minua medikalisoijaksi, mutta minusta Giorni kuvaa hoitoväsymystä. Claudio on selvästi väsynyt kellontarkkaan elämään, jatkuviin lääkärissä käynteihin, pistämiseen ja varomiseen. Andrea tarjoaa hänelle väylän irrottautua ”kierteestä” ja kokea elävänsä – jotain mitä Claudio on unohtanut ylläpitävänsä hoidoilla. Mies tarvitsisi psykoterapiaa, kognitiivista interventiota.
Mukava nähdä vaihteeksi ei-angloamerikkalainen näkemys teemasta. Voin tosin kuvitella, miten vaikeaa heteron on suhtautua näihin homoleffoihin, kun AIDSin pelko ei ole koskaan ollut minkäänlainen tekijä omassa elämässä. Suomalaisen homomiehen näkökulmastakin näyttää hiukan ylikorostuneelta, että lähes jokaisessa homoleffassa on hiv positiivisia ja AIDSia sairastavia. Moderni ja tehokas lääkehoito on luonut meille harhan, että hiv on voitettu. Samalla se on tehnyt positiivisista näkymättömiä. Elokuvat on hyvä keino muistuttaa itselle, että vaara on edelleen todellinen ja vakava. Siis jos olet lopen kyllästynyt teemaan: hyvä! Ehkä muistat toimiakin oikein!
Ajatuksia herättävänä Giorni on kelvollinen leffa, mutta hyväksi en menisi sitä sanomaan. Kouluarvosana 8.