Jarmo Lampelan käsikirjoittama ja ohjaama Joki kertoo toisiinsa kietoutuvista ihmiskohtaloista eräänä lauantaina pohjoisessa Keski-Suomessa. Mittava näyttelijäkaarti tekee hienoja suorituksia isinä, äiteinä, puolisoina ja lähimmäisinä. Kaikille yhteistä ovat voimakkaat tunteet: rakkaus, viha, himo, suru, inho, epätoivo… Ihmisten elämät nivoutuvat taidokkaasti yhteen ja vaikka elokuvalla ei sen suurempaa viestiä olekaan, se on erittäin viihdyttävä ja vaikuttava.
Joki ei ole niin humoristinen kuin esimerkiksi Kukkia ja sidonta tai Lapsia ja aikuisia, eikä niin väkivaltainen kuin Game over tai Paha maa. Viimeisen kanssa sillä on kuitenkin yhteistä kerronnan tyyli, mutta sävy on valoisampi ja ajanjakso lyhyempi. Joki on tuokiokuva nykypäivästä, mainio sunnuntaileffa, jota voi suositella kaiken ikäisille.
Yksi elokuvan tuokiokuvista on Santerin ja Eeron suhteen selvittely ja sitä seuraava Santerin välien selvittely kavereiden kanssa. Noissa kohtauksissa tiivistyy hienosti kaappi-asymmetriaksi nimeämäni ongelma joka helposti muodostuu kun suhteen osapuolet ovat eri tavoin avoimia seksuaalisesta suuntautumisestaan.