Kategoriat
Kirja-arviot

Terry Pratchett: Snuff

Samuel Vimes on joutunut viimein antautumaan Sybilin tahtoon ja edessä on kahden viikon loma Ramkinien tilalla maalla. Mutta poliisit ovat hyviä löytämään rikoksia ja loputtomalta tuntuvien seurapiiriteehetkien ja -päivällisten lomassa Vimes haistaa palaneen käryä. Julman silpomisen uhri on peikkotyttö mutta paikalliset pitävät peikkoja vain tuholaisina. Eivät kuitenkaan aivan kaikki ja peikkoja puolustaneen sepän kadotessa samaan aikaa jahti alkaa.

Snuff ei ole aivan yhtä synkkä kuin Nightwatch, mutta kuitenkin selvästi synkempi kuin Kiekkomaailman tarinat yleensä. Jotta tähän tarinaan pääsee sisälle, on syytä lukea aiemmista kirjoista ainakin Thud. Jotakin erilaista tässä kirjassa oli aiempiin, mutta se karkaa määrittelyä. Tarinaa kehitellään yhtä monisäikeisesti kuin esimerkiksi Unseen Academicalsissa, mutta jotenkin se jää Pratchettin tavanomaisesti mukaansatempaavuudesta. Huono Snuff ei missään tapauksessa ole, mutta yksiäkään räkänauruja se ei tarjonnut enkä sitä parissa päivässä ahminut kannesta kanteen.

Seuraan Pratchettiä Twitterissä (@terryandrob) ja odotan mielenkiinnolla tulevia Kiekkomaailman tuotteita. Joku aika sitten Terry vastaili kysymyksiin Twitterissä ja tulossa ovat ainakin nimikkeet Long Earth ja Dodger. Samaan aikaan työnimellä CSI Ankh-Morpork tehdään vartiosto-sarjasta filmatisointia ja Unseen Academicals ja Good Omens ovat esituotannossa. Ilmeisesti Moist von Lipvigin tarina on myös saamassa jatkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *