Nuori poikahuora (Ben Bonenfant) eksyy mutkikkaaseen rappukäytävään asiakkaan luolta lähdettyään. Etsiessään tietä ulos hän kohtaa muita talon asukkaita ja harjoittaa ammattiaan. Jokaisella pokalla on tarinansa ja ne kaikki vaikuttavat huoraan. Kun tie ulos avautuu huoramme ei enää etsi sitä.
Strapped oli elähdyttävin elokuva pitkään aikaan. Kankean ja tavanomaisen alun jälkeen elokuva alkaa lämmetä rappukäytäväkohtaamisten ja tarinoiden kutoessa juonta. Puolessa välissä aloin todella pitää elokuvasta ja nähdä siinä symboliikkaa. Asiakkaiden tarinat muodostavat tarinan siitä mihin poikahuoria tarvitaan ja kertovat samalla jotain homoseksuaalisuudesta.
Vaikka muutamat näyttelijät näyttivätkin tutuilta, elokuvaa ei ole merkittävästi tähditetty. Näyttelijöiden suoritukset ovat kuitenkin varsin hyviä. Vaikka Strapped on epäilemättä tehty varsin pienellä budjetilla, se ei tällä kertaa näyttäydy häiritsevästi. Käsikirjoitus saattaisi itseasiassa hyvinkin olla alunperin näyttämölle kirjoitettu. Luulen että haluan nähdä tämän leffan toisenkin kerran. Kouluarvosana 9.