Su-min (Young-hoon Lee) on orpokodin kasvatti, joka lähtee orpokodista ja tulee Souliin paremman elämän toivossa. Hän tekee keikkahommia autojen kotiutuspalvelulle ja kieltäytyy asiakkaan houkuttelevasta yöseuraksi jäänti pyynnöstä. Su-min saa tarpeekseen myös työstä tehtaassa ja irtisanoutuu protestiksi muiden irtisanomisille. Lähtiessään hän törmää toimitusjohtajan poikaan, joka on tuo aiempi asiakas. Haistatettuaan tällä pitkät Su-min hakeutuu bordelliin töihin ja kerää rahaa. Jae-min (Nam-gil Kim) ei kuitenkaan anna periksi vaan etsii Su-minin ja roikkuu tämän kintereillä kunnes Su-min antautuu tälle. Vuosisadan rakkaustarinan kääntää kuitenkin tuhon tielle Jae-min suku äiti ohjaksissa.
Korealainen elokuva tuntuu vielä puutteellisemmalta kokemukselta pelkän tekstityksen varassa kuin vaikkapa espanjalaiset elokuvat. Tunnetta käsityspiirin ulkopuolelle jäämisestä vahvistaa käsitys siitä, että sukukeskeisemmän korealaisen kulttuurin ymmärtäminen yksilökeskeisemmästä ei ole täydellistä. Romeo ja Julia teeman ongelmat 2000-luvun elokuvassa tuntuvat oudoilta. Tarinan monipolviset ja oudot käänteet eivät myöskään täysin avaudu minulle. Kunnon nyyhkyleffan tavoin se kuitenkin sai minut useamman kerran ajattelemaan: ”eihän tää voi päättyä näin traagisesti”. No regret, alkuperäiseltä nimeltään Huhwihaji anha, on kuitenkin hieno elokuva ja se kannatta katsoa, jos sen sattuu jostain tekstitettynä löytämään. Kouluarvosana 8.