Minä en ole graafikko, valokuvaaja, kirjapaino- tai lehtialan ammattilainen. Minä harrastelen ja joudun ajoittain työkseni harrastelemaan kuvankäsittelyä ja taittamista. Olen yhdistystoiminnassa taittanut yhdistyksen yleisesitteitä, toiminnasta kertovia ilmoituksia ilmoitustauluille jaettavaksi, lehti-ilmoituksia, mainoksia ja vaalikampanjoihin liittyen ehdokkaiden esitteitä. Kohteina ovat olleet maakuntalehdet, ilmaisjakelu- ja paikallislehdet sekä offset-painot. Olen käyttänyt aluksi hyvin lyhyen aikaa Microsoft Publisheria mutta viime vuodet vapaita ohjelmia: GIMP-kuvankäsittelyä, Scribus-taitto-ohjelmaa ja Inkscape-vektorigrafiikkaohjelmaa. Matkan varrella olen törmännyt hyvin monenlaisiin ihmeellisiin ongelmiin tässä maailmassa ja tässä avaan näitä havaintoja.
Ensimmäinen silmiinpistävä piirre grafiikan ja painotuotteiden maailman ulkopuolelta tulevalle on Adoben määräävä markkina-asema – käytännössä monopoli – ja siitä seuraavat valtavat ongelmat. Jokaikinen kohtaamani painokoneita rahasta pyörittävä laitos on lähtemättömästi ja halukkaasti naimisissa Adoben ohjelmien kanssa. Kaikki tarjoavat painovalmiin aineiston toimittamiseen ensisijaisesti pdf-muotoa ja sen tuottamiseen Adobe Distiller job options-tiedostoa. Fiksummat luettelevat aineisto-ohjeissaan keskeiset vaatimukset myös aukikirjoitettuna, mutta ylimielisimmät jakavat vain näitä tiedostoja. Usein painajat myös ilmoittavat että aineisto tulee laatia tietyillä ohjelmilla ja lista alkaa Adoben Creative Suite -tuoteilla: InDesign, Illustrator ja Photoshop. Joskus sivuilla vilahtaa myös kilpailijoita kuten QuarkExpress. Kukaan ei koskaan tunnusta edellä mainitsemiani ilmaisia avoimen lähdekoodin ohjelmia. Tämä on johtanut markkinoiden rankkaa vääristymään jossa:
- Painot eivät kykene jäljittämään virheitä pdf-tiedostoissa korjaamista varten vaan pdf-tiedoston muodostamisesta on tullut magic black box johon syötetään tavaraa ja ulos tulee tavaraa ja vain taikalaatikon tuottaja tietää mitä välissä tapahtuu. Painot käyttävät tosiasiassa Adoben tuotteiden ominaisuuksia, eivät avointa pdf-standardia.
- Taittajien on lähes pakko maksaa mitä ikinä Adobe haluaa käyttääkseen sen ohjelmia. Creative Suite (CS) -nimen alle yhdistetyt tuotteet maksavat vähintään 60 euroa kuukaudessa eli 720 euroa vuodessa. Nykyinen malli on sellainen että ohjelmat ovat käytettävissä vain niin pitkään kuin maksat kuukausimaksua, sinulle ei jää mitään vanhaakaan versiota koneella tilauksesi päättyessä. Verkosta löytyy myös käyttäjien valituksia siitä ettei omiin tiedostoihinsakaan pääse käsiksi tilausjakson päätyttyä.
Minua hämmästyttää, että kun Microsoft ja Google ovat joutuneet maksamaan EU:lle satojen miljoonien ja jopa miljardiluokan sakkoja määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, Adobe ei vielä ole EU:n hampaissa! Tämä ongelma on sen tasoinen, että mikään EU:ta pienempi toimija ei sitä pysty ratkomaan.
Avoimen lähdekoodin ohjelmiin sisältyy se ongelma, että kun ne useimmiten ovat myös ilmaisia, niiden kehittäminen on usein aaltoilevaa, käyttöliittyvät vähemmän hiottuja ja ominaisuudet rajallisempia kuin kaupallisten suljetun koodin tuotteiden. Tästä aiheeseen liittyvänä esimerkkinä: GIMP osaa kyllä muuntaa valokuvan CMYK-värijärjestelmään, mutta se täytyy tehdä viimeisenä sillä tuki on perin purkkainen ja tiedoston käsitteleminen GIMPissä sen jälkeen on hankalaa. Vastaavasti Inkscapen käyttämä SVG-muoto on standardinmukainen mutta Inscape ei valitettavasti tue viimeisintä versiota jossa tiedostoon voidaan upottaa värimäärittelyt sekä RGB- että CMYK-väriavaruudessa. Verkossa CMYK-värijärjestelmään liittyviä ongelmia googlaillessa löytyy paljon viitteitä siitä etteivät nämä ongelmat ole korjaantumassa lähivuosina tai helposti.
Valokuvia syvättäessä kaupalliset ohjelmat tarjoavat paljon näppäriä ominaisuuksia jotka helpottavat tehtäviä huomattavasti mutta syvääminenkin onnistuu myös ilamisella ja avoimella GIMPillä. Tästä on lukemattomia ohjeita tekstinä, kuvina ja videoina verkossa. Quick and dirty -ratkaisulla ongelmaksi jää usein tummalle taustalle sijoitettuna huomattava halo hiusten ympärillä. Scribus näyttää myös ymmärtävän parempia tasomaskeiksi tehtyjä syväyksiä joissakin tapauksissa mutta ne täytyy GIMPissä ”latistaa” jotta syvätyn kuvan voi muunta CMYK-väreihin ja tämän jälkeen syväys ei Scribuksessa enää toimikaan. Laserkopiointia vartenkin aineistoa luotaessa ongelma säilyy sillä pdf-tiedostoa muodostaessaan Scribus latistaa tasot ja syväys katoaa. Minulta kesti vuosia, useampi vaalikampanja ja rutosti googlaamista löytää tähän ratkaisu. Scribus osaa käsitellä syväystä kun sen muuntaa poluksi, varmistaa polun upottamisen CMYK-väreihin muunnettuun tiff-tiedostoon ja ottaa sen Scribuksessa käyttöön. Tämä toimii sekä quick and dirty- että tasomaskeina tehdyille syväyksille.
Kaiken kaikkiaan olen paljon onnellisempi mitä vähemmän minun täytyy valokuvia käsitellä. Onnellisin olen syvätessäni mustia, kaljuja ja parrattomia miehiä värikkäässä paidassa, kravatissa ja taskuliinassa puhtaan valkoiselta taustalta. Taikinanväriset ihmiset, erityisesti villit platinablondit eivät vastaavasti ole suosiossani. Taittamisessa hermoni lepää paljon paremmin ja avoimet ohjelmat pystyvät kyllä vastaamaan useimpiin yhdistysten tarpeisiin ilman tarvetta kaattaa satoja euroja vuodessa monopolin ylläpitämiseen. Jos minunlaiseni puusilmä ja peukalo keskellä kämmentä syntynyt nörtti pystyy tuottamaan kelvollisia esitteitä ja mainoksia, luovilla ammattilaisilla pitäisi olla vapaiden ohjelmien kanssa paljon helpompaa.