Tero KankaanperäSosiaalinen media on kuohunut reilun viikon ajan siitä että Kela on alkanut kysellä toimeentulotuesta maksettavien lääkkeiden tarpeellisuuden perään. Tämä on osa normilaskelman mukaisen toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtämistä Kelan hoidettavaksi.
Julkaisin tämän kirjoituksen alunperin 20.7.2016 Facebook-tililläni mutta kuten kaikki tiedämme, se on paras tapa piilottaa juttuja. Niinpä julkaisen kirjoituksen nyt hiukan palautteen perusteella parannettuna ensimmäisenä päivän politiikkaan liittyvänä kirjoituksena verkkosivuillani.
Antero Vartia, Mikko Kiesiläinen, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Päivittäistavarakauppa ja muutamat muut ovat jo pidempään rummuttaneet ”tarvetta” vapauttaa eri määrin lääkejakelua. Pisimpään rumpua ovat paukuttaneet Päivittäistavarakauppa ja KKV. Keskityn nyt kansanedustaja Antero Vartian esitykseen vapauttaa apteekin perustaminen kenen tahansa proviisorin oikeudeksi. Vartia ei ole täsmälleen ottaen näin ilmaissut ja oletan että hänkin tarkoittaa jotakin mallia jossa pelkkä maisteritutkinnontasoinen proviisorin tutkinto ei riitä vaan pitää olla pikkuisen muutakin hihassa. Oikaiskaa jos olen väärässä. Parhaan ymmärrykseni mukaan esityksen tavoitteena on alentaa lääkkeiden hintoja. En ole pistänyt merkille onko Vartia ilmaissut asiaa täsmällisemmin; siis tarkoittaako hän kuluttajahintoja ylipäänsä, lääkeskustannuksia valtiolle vai kansalaisten lääkkeistä maksamaa hintaa. Olen asiasta kansanedustajan kanssa hiukan vääntänyt. Aluksi näin ilokseni että tiedolla oli jonkun verran vaikutusta esitykseen; se eli hiukan siitä mitä se oli alkuperäisessä ulostulossa. Valitettavasti kehitystä ei ole enää viimeisen vuoden aikana tapahtunut vaan argumentaatio on kääntynyt liturgiaksi.
Minua riepoo käytävässä keskustelussa se miten vähällä ymmärryksellä suomalaisesta lääkejakelusta keskustelua käydään. Oma pätevyyteni osallistua keskusteluun on Kuopion yliopistossa 1994-97 suoritettu farmaseutin tutkinto ja sitten vuosien 1997-2009 aikana pienen pienissä erissä suoritetut proviisorin tutkinnon sosiaalifarmasian pääaineen opinnot. Noissa opinnoissa painottui paljon epidemiologia ja lääketaloustiede. Proviisorin tutkintoa minulla ei siis ole. Oma käytännöllinen kokemukseni apteekkityöstä rajoittuu 3 kuukauden harjoitteluun Yliopiston apteekissa 1996. Sairaala-apteekista/lääkekeskuksista minulla on yhteensä reilu parin vuoden työkokemus mutta vuoden 2003 jälkeen en ole alan hommia tehnyt. Riippuvuuttani ja sidonnaisuuksiani voi arvioida tarkemmin portfolioni perusteella.