Komentaja Sam Vimes joutuu tavanomaisen maagisen onnettomuuden johdosta ajassa taaksepäin aikaan, jolloin Ankh-Morporkia hallitsee ei-niin-valistunut diktaattori, hän itse on juuri liittynyt vartiostoon ja sittemmin hallitsijaksi kohoava Vetinari opiskelee salamurhaajien killassa. Tarpeetonta varmaan sanoa, että historia munkeilla (Thief of Time) on intressi seurata tapahtumia tiiviisti. Aika on synkkä ja Kaapelikadun erikoisjoukot (Cablestreet particulars) herättävä kauhua kaupunkilaisissa, mutta murhaaja, joka Vimesin kanssa palasi ajassa taaksepäin on ehkä pelottavinta kaikesta. Vimes ottaa Pseudopolista saapuneen kersantin roolin ja päättää oikoa muutamia vääryyksiä hiukan.
Luulin lukeneeni tämän jo, kunnes poimin sen käteeni lukeakseni kirjan uudelleen. Muutaman sivun luettuani tajusin, että en ole lukenut kirjaa ennen. Tämä teoshan sijoittuu ennen Thudia aikaan, jolloin Lady Sybil synnyttää Vimesin esikoista. Kuten Königin Sonninpallit 2 (Super-Paradise), tämä kirja on sarjassaan poikkeuksellisen synkkä ja raskas. Pratchettin huumori ei kuitenkaan lopu vaan tunkee läpi painostavan vaiheen kaupungin historiassa. Pidin Thief of timesta aika tavalla ja vartiosto-sarja on ollut toinen suosikkini. Valitettavasti historiamunkkeja ei kuitenkaan nähdä kovin paljoa tapahtumien kulussa. Loppujen lopuksi teos on kuitenkin Pratchettiä ja sen lukee mielellään.