Ilkka Alangon sanoitus puolen vuosikymmenentakaiseen Neljän ruusun kesähittiin ”Missä vaan” kertoo vähän toisenlaisesta kesästä kuin nyt nauttimamme. Yleensä heinäkuulle osuvat helteet saavat suomalaisetkin villiintymään ja seksiä harrastetaan paljon. Satoa kerätäänkin sitten loppukesä, seuraava Vapun seutu ja vielä vuosien päästäkin – suurin osa vahinkoja.
”Missä vaan” puhuu suoraan ulkona luonnossa harrastetusta seksistä ja ilmestyttyään sitä paheksuttiin. Kuitenkin jo mustavalkoinen suomalainen elokuva tihkui samaa kesäseksin erotiikkaa, kylläkin tiukasti romantiikkaan verhottuna. Homomiesten menneessä pömpelikulttuurissa seksi kodin seinien ulkopuolella oli joillekin ainoa vaihtoehto löytää seksikumppani ja tyydyttää itsensä. Vieläkin seksi luonnossa on näkyvä osa homomiesten alakulttuuria. Ilmiö ei ole vain suomalaisten erikoisuuksia, sillä kärähtihän pop legenda George Michaelkin lopulta miesseksistä julkisella paikalla.
Seksuaalisuus ja sen ilmaiseminen on aina tunnistettu erittäin vahvaksi ihmisiä ohjaavaksi voimaksi. Juutalais-kristillisessä perinteessä se on siksi katsottu tarpeelliseksi kahlita vain vakiintuneeseen parisuhteeseen. Michael Foucaultin mukaan jo ennen kristinuskon leviämistä kreikkalaiset tarkastelivat seksiä rinnakkain ruokaan ja viiniin kohdistuvien himojen kanssa ja vaativat kaikkien edellä mainittujen nauttijoilta samaa kohtuullisuutta ja itsekuria.
Seksin harjoittamisessa sosiaalinen koodisto onkin tarkimmillaan: kuka saa harrastaa seksiä, kenen kanssa, missä olosuhteissa ja milloin? Yhteiskunnissa on kautta aikojen ollut normeja siitä missä iässä seksin harrastaminen on suotavaa tai sallittua aloittaa, siitä mitkä sosiaaliset luokkarajat ovat ylitettävissä ja mitä eivät, ja siitä miten kumppanin kanssa on säädyllistä toimia. Viime vuosina keskusteluun on noussut se, kuinka vanhaksi seksiä pitää voida harrastaa ja pitäisikö kyvyttömiä tukea seksin harrastamisessa yhteisistä varoista. Tiukimmat normit ovat säädelleet sallittuja ja kiellettyjä seksitekniikoita. Seksiä on myös ollut kaupan kautta aikojen.
Seksin määrässä on nähty liiallisuuksia ja toisaalta sen täydellistä puuttumista ihmisen elämästä on pidetty yhtälailla patologisena. Toiset katsovat että kulttuurimme on yliseksualisoitunut, jopa pornoistunut. Minä olen taipuvainen ajattelemaan enemmän Erkki A. Kauhasen vuosi sitten Tiede-lehdessä julkaistun artikkelin tapaan, että olemme vasta nousseet keskiviivan ohi syvästä aallonpohjasta jossa olemme viettäneet vuosisatoja. Seksuaalisuus on ennen muuta ihmisiä yhdistävä tekijä – universaali halu, jonka kaikki jossain määrän jaamme, ja sen tukahduttaminen normittamalla yksi typerimpiä tekojamme!