Joukko vähemmistökristillisten lahkojen opiskelija- ja nuorisojärjestöjä tuli tänään (21.3.2011) ulos kampanjalla joka rohkaisee ei-heteroseksuaalisia nuoria hakemaan muutosta seksuaalisuuden kokemukseensa. No fundamentalistilahkot perustavat oppinsa dogmiin sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta yksin lisääntymisen välineenä. Niiden arvolähtökohtainen näkemys on, että homoseksuaalisuus ja muut ei-heteroseksuaaliset tai epätyypilliset sukupuoliroolit ovat rikkinäisiä ja tarvitsevat muutosta. Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä on erittäin haitallista ja vaarallista propagandaa vailla minkäänlaista järjen hiventä. Kampanja hyväksikäyttää haavoittuvia ihmisiä ja vaarantaa heidän mielenterveytensä ja henkensä.
Kysymys seksuaalisuuden ja sukupuolen olemuksesta on ratkaisematon ja hyvin moninainen. Noiden lahkojen näkemykset perustavat uskonolliseen dogmiin jolle ei ole minkäänlaista tieteellistä perustetta. Tieteellistä näyttöä homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta erittäin laajasti ja ansiokkaasti analysoivat Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero viime vuonna (2010) Lilithiltä ilmestyneessä kirjassaan ”Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana”. Kirja on kattavin ja ajantasaisin suomenkielinen yhteenveto olemassa olevasta tutkimuksesta. Se sivuaa myös kysymystä muutoksen mahdollisuudesta seksuaalisessa suuntautumisessa ja toteaa että tieteellinen näyttö aktiivisesti tavoitellun muutoksen mahdollisuudesta on erittäin kyseenalainen.
American Psychological Association (APA) on kahteen otteeseen teettänyt laajan tutkimuskatsauksen asiantuntijatyöryhmällä, rakentanut tieteellisen konsensuksen näytöstä ja sen perusteella muodostanut yksiselitteisen kielteisen kannan yrityksiin muuttaa seksuaalista suuntautumista. APA:n raportissa ja kannanotossa kiinnitetään huomiota siihen, että tällaisten muutos yritysten uhrit kokevat lähtökohtaisesti voimakasta ristiriitaa uskonnollisten arvojen ja seksuaalisten tuntemustensa välillä ja ovat siksi erityisen haavoittuvassa asemassa. APA pitää yrityksiä muuttaa seksuaalista suuntautumista terapeuttien toimesta puoskarointina ja varoittaa että epäonnistumiseen – joka on tutkimusten mukaan huomattavasti todennäköisempää kuin onnistuminen – liittyy erittäin voimakkaasti kohonnut itsemurhariski. APA:n kannan mukaan olisi parempi tarjota apua ristiriidan yhteensovittamisessa koska sen onnistumisesta on vahva näyttö.
Näitä muutosyrityksiä on kutsuttu monilla nimillä. Ne tulivat 1990-luvulla Suomessakin pinnalle eheytysterapiana, mutta kun näyttö niitä vastaan kävi ylivoimaiseksi niitä markkinoiva Aslan muutti strategiaansa ja toiminut viime vuosina erittäin vahvasti kulisseissa pyrkien levittämään toimintaansa näiden lahkojen jäsenten kautta terveydenhuollolle kuuluvalle alueelle. Sanat terapia ja hoito on häivytetty retoriikasta jotta Valvira ja muut alan valvontaa tekevät tahot eivät pääsisi käsiksi ”herran työhön”. Turvapaikka onkin löydetty Esko Valtaojan osuvasti kirkon syöväksi nimittämien sisäisten lahkojen turvista. Se mitä ei voi kutsua terapiaksi joutumatta syytteeseen on nyt sielunhoitoa. Valitettavasti Evankelisluterilainen kirkko ei ole ikinä ottanut näihin yrityksiin kantaa ja siksi toiminta tapahtuu sen hiljaisella hyväksynnällä ja suojissa.
Seksuaalisen suuntautumisen muutosyrityksiä on pyritty tukemaan tutkimuksella, mutta tutkimus on vain niin vahvaa kuin sen lähtökohdat. Tässä tapauksessa tutkimus lähtee ajatuksesta, jonka mukaan hetero- ja homoseksuaalisuus eivät ole yhtäläisiä ominaisuuksia tai kolikon kääntöpuolia. Jo tämä lähtökohta tekee tutkimuksesta mätää ja kestämätöntä. Useimmiten se on perustunut uskonnollisen äärioikeiston rahoitukseen ja Freudin ajatusten tarkoitushakuiseen vääristelyyn amerikkalaisessa psykoanalyyttisessä tutkimusperinteessä. Tätä ketjua on seurannut Katrina Lumikallio Jyväskylän yliopistossa tarkastetussa pro gradu työssään ”Kristillis-psykoanalyyttinen eheytysideologia: Analyysi ei-uskonnollisista argumenteista”. Historian pitempää kaarta piirtää yleisemmällä tasolla Kuopion yliopistossa 1997 hyväksytty Olli Stålströmin väitöskirja ”Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu”. Molemmat antavat aika kylmää kyytiä sille näennäistieteelliselle perustelulle jolla muutosyrityksiä on pyritty tukemaan.
Aivan äskettäin ilmestyi Gaudeamukselta Liisa Tuovisen toimittama teos ”Saanko olla totta?” Yhdessä jo aiemmin ilmestyneen ”Sateenkaariperheet ja hyvinvointi” (Juha Jämsä (toim.), PS-Kustannus 2008) -kirjan kanssa nämä kaksi antavat ammattilaisille kestäviä vastauksia kysymyksiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisena tai kirkon työntekijänä.
Jotta ”Älä alistu” -kampanjan kaltainen haavoittuvien ihmisten tuhoisa hyväksikäyttäminen ja puoskarointi saadaan loppumaan tarvitaan kuitenkin työtä kahdella rintamalla. Ensinnäkin pahasti riistaisaan valmisteluun juuttunut ns. puoskarilaki on saatava voimaan. Sen täytyy antaa valvontaviranomaiselle riittävät valtuudet ja välineet puuttua tällaisiin haitallisiin näennäishoitoihin. Toisaalta tarvitsemme työtä luterilaisen kirkon sisällä: kirkolliskokouksen on annettava näistä puoskaroinneista yksiselitteisesti ja kokonaisvaltaisesti irtisanoutuva päätöslauselma, jonka nojalle niiden harjoittaminen kirkon sisällä tai työntekijöiden tekemänä tulee kokonaan kielletyksi. Kampanjan takana olevat lahkot rekrytoivat nuoria ja opiskelijoita mukaan toimintaansa suurempien järjestöjen siivellä esimerkiksi ylioppilas- ja opiskelijakunnista. Monet näistä organisaatioista ovat linjautuneet yhdenvertaisuuden kannattajiksi ja niiden tulisikin nyt sulkea nämä järjestöt kokonaan pois toiminnastaan, tiloistaan ja julkaisuistaan.
Lähteitä:
http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf
http://www.finnqueer.net/pdf/Eheytysideologia.pdf
http://www.finnqueer.net/pdf/Raportti_eheytysideologiasta.pdf
Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana
Saanko olla totta? : sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus
Resolution on Appropriate Affirmative Responses to Sexual Orientation Distress and Change Efforts
Report of the APA Task Force on Appropriate Therapeutic Responses to Sexual Orientation