Ylen itsenäisyyspäivän aikoihin julkaisemat tulokset suomalaisten arvoista saivat minut miettimään vanhaa dilemmaa yhdistykseen kuulumisen syistä. Nuo kysely tuloksethan osoittivat puolet suomalaisista ääliöiksi, joiden mielestä oikeus terveydenhuoltoon tai yksityisyydensuojaan on tärkeämpää kuin vaikkapa kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto tai uskonnon ja omantunnonvapaus. Samassa kyselyssä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus arvotettiin kaikkein alimmaksi. Yhdistysten arjessahan tämä näkyy siinä, että on aina vain vaikeampaa pitää jäsenmäärää yllä ja löytää aktiiveja tekemään yhtään mitään.
Eräs yhdistyskouluttaja kertoi joskus taannoin radioasemasta nimeltään WII FM. Hänen mukaansa se on hyvin suosittu ja soittaa aina vain yhtä kappaletta: ”What’s In It, for me?” Yhdistysaktiivit törmäävät tuohon asemaan joka kerta yrittäessään ”myydä” yhdistyksen jäsenyyttä potentiaaliselle jäsenelle. Ensimmäinen kysymys kun on lähes poikkeuksetta: millaista hyötyä minä siitä saan? Koko tämä asetelma on pahasti kieroutunut.
Ensinnäkään yhdistysten nimenomaisena tarkoituksena ei ole tuottaa suoraa hyötyä jäsenilleen. Yhdistykset ovat olemassa aatteellista tarkoitusta varten. Yhdistykseen liittymisen pitäisi perustua ensisijaisesti haluun tukea yhdistyksen tarkoitusta. Useimmiten tämä on kuitenkin ohi menevä teema kaikissa edellä mainituissa keskusteluissa: kaikki ovat sitä mieltä, että yhdistys tekee hyvää työtä ja sen tukeminen olisi hyvä asia, mutta…
Linja yhdistysten taloudelliseen toimintaan on viimeisen vuosikymmenen aikana koko ajan tiukentunut. Aiheesta on kuultu paljon narinaa myös yhdistysten puolelta. Yhdistykset nauttivat huomattavia etuoikeuksia taloudellista tarkoitusta varten perustettuihin yrityksiin verrattuna juuri siksi, että taloudellinen toiminta ei ole niiden pääasiallinen tarkoitus vaan väline aatteellisen tarkoituksen toteuttamiseen. Laajemman taloudellisen toiminnan salliminen helpotetuin säännöin pelaaville organisaatioille vääristäisi kilpailua liikaa.
Oikeusministeriön aineistoissa valmisteilla olevaan Yhdistyslain uudistamiseen näkyy ajan henki: yhdistysmaailmaankin on pesiytynyt liiaksi liiketoiminta-ajattelu. Suomalainen yhdistyskulttuuri edustaa kuitenkin juuriltaan nimenomaan ”maailman parantamista” ja sivistystä. Aiheeseen parhaiten perehtyneiden lausunnoissa tämä näkyykin ja syyt siihen miksi yhdistykset ja yritykset kuuluvat erilaisen säätelyn piiriin on erittäin hyvin esitetty.
Yhdistysten arjessa sama ilmiö näkyy aktiiveina, jotka kuuluisivat liiketoiminnan puolelle. Heidän lähtökohtanaan ei ole mitä minä voin tehdä yhdistyksen hyväksi vaan miten yhdistystoiminta voi hyödyttää minua. Kyse ei välttämättä ole suorasta taloudellisen edun tavoittelusta vaan meriittien hakemisesta ja uran edistämisestä tai vain egotripistä julkisuudessa. Edelleen, yhdistysaktiivin motivaation pitäisi olla yhdistyksen tavoitteen edistäminen! Itsekeskeisistä motiiveista nouseva toiminta vahingoittaa yhdistystä pitkällä tähtäimellä.
Kokoontumis- ja yhdistymisvapauden ja muiden ensisijaisten perusoikeuksien alhaista sijoitusta kyselyssä on selitetty ”liian hyvällä tilanteella” Suomessa. Yhdistymisvapauden osalta tämä tarkoittanee että kaikki sen arvoiset aatteelliset tavoitteet on saavutettu – tai sitten yhdistystoimintamme on kokonaan liukunut liiketoiminnan puolelle.