On kohtuullisen huvittavaa seurata tosiuskovien ”holier than thou” kiivailua Viikkosavon mielipidesivulla. Itseään hurskaina pitävät huutavat kilpaa kirjaimellisemman Raamatun tulkinnan perään kirjan historian täysin sivuuttaen.
Kiivailijoiden edustama uskontokuntahan syntyi kapinaliikkeenä vanhemmasta uskontokunnasta ja oli aikansa liberaalisuunta. Liikkeen perustaja arvosteli kovin sanoin aikansa saarnaajia uskonnollisten tekstien kirjaimellisesta tulkinnasta niiden hengen kustannuksella. Toisinajattelija maksoi hengellään, nousi marttyyriksi ja pyhään kirjaan kirjoitettiin toinen luku.
Puolitoistatuhatta vuotta myöhemmin oli sanoista taas tullut viestiä ja kirkosta uskoa tärkeämpiä. Pyhänä pidettyjen tekstin kokoelmaa oli toimitettu valtaapitävien näkemyksiin paremmin sopivaksi niin antaumuksella, että koko uskontokunta oli jakautunut puoli vuosisataa aiemmin. Aikansa liberaalista uudistusliikkeestä oli tullut teokraattinen diktatuuri jossa oikeaoppisuus oli elinehto ja väkivalta ylläpiti status quota.
Tuolloin useampi uudistaja tarttui kynään ja sai päälleen valtaapitävien vihat. Jälleen uskontokunta jakautui ja sen oppi muuttui. Tuon jälkeen ei suuria reformeja ole nähty, mutta lahkoja on irtautunut vähäisempien eri mielisyyksien seurauksena ja vanhentuneiksi koettuja oppeja on hylätty. Poliittisista syistä kirkko on kuitenkin haluttu pitää koossa vaikka opillisten erojen kirjo on sen sisällä kasvanut huikeaksi. Kirkon viime vuosikymmeniä katsoessani näen, että paine reformiin on jo kasvanut melkoiseksi.
Merkille pantavaa kaikissa kolmessa historian kohdassa on se, että keskustelua käydään itseään oppineina tai hurskaina pitävien välillä eikä kirkkoon kuuluvan joukon enin osa koe keskustelua omakseen ja on paljon kiinnostuneempi verotuksesta kuin kiistasta.
Viime aikaisessa kirkosta eroamisen aallossa ei ole kysymys taistelusta kirkon liberalisoimiseksi tai oikeaoppisuudesta vaan kuolleen painon pudottamisesta. Oppiriita on saanut monet havahtumaan siihen, miten heille merkityksettömän instituution jäseniä he ovat, ilman että he olisivat koskaan valinneet siihen liittyä.
Kirkkoon jäävien lampaidenkin olisi syytä katsoa ympärilleen. Piispojen sauvat edustavat status quota eivätkä he ole uudistajia, jotka kykenisivät näkemään tämän vain yhtenä opin tarkastuksena lukemattomien muiden joukossa. Heidän tehtävänsä on pitää lauma koossa ja rauhallisena. Mitä niihin kiivaasti kannoillasi leukojaan louskuttaviin tulee, tarkastapa seuraavatko ne paimenten merkkejä vai oletko sinä niiden seuraava ateria?
Kirjoitus julkaistiin Viikkosavossa 10.11.2010.