Markku Myllykangas kirjoitti 23.7. varsin purevasti ja osuvasti jumalanpilkan vanhanaikaisuudesta. Vapaa-ajattelijoiden ja uskovaisten kissanhännän veto rikosilmoitusten ja tutkintapyyntöjen kautta on todella naurettavaa, mutta osoittaa hyvin, kuin ajastaan jäänyt rikoslakimme sisältämä jumalanpilkka on.
Kategoria: Uskonnottomuus
Syksyllä 1999 sain tarpeekseni evankelisluterilaisen kirkon kannanotoista parisuhdelaista käytyyn keskusteluun ja vuotta myöhemmin minulle varmistui Katekismusta lukiessani etten todellakaan usko kuten kirkko opettaa. Niinpä erosin kirkosta lokakuussa 2000. Sittemmin olen huomannut maailmankatsomukseni olevan lähinnä Vapaa-ajattelijoiden ajatuksia. Viime vuosina olen huomannut kommentoivani kirkollista keskustelua usein ulkoa jonkinlaisena järjestöllisenä ja yhteisöllisenä unilukkarina. Tämä osa sivuista sisältää uskonnottomuuteen, vapaa-ajattelijuuteen, ateismiin ja pakanuuteen liittyviä kirjoituksia.
Piste uskomisen suosimiselle
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanta seurakuntalehtien jakoon on mielestäni hyvin perusteltu. Siinä kun Juhani Happonen ihmettelee kantaa, minä ihmettelen Happosenkin mainitsemien oikeusoppineiden kritiikkiä päätöstä kohtaan. En voi olla näkemättä arvostelijoiden sortuvan juuri päinvastaiseen puolueellisuuteen asiassa kuin mistä Happonen Jukka Lindstedtiä syyttää. Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto on yksi ensimmäisiä ratkaisuja, jotka antavat perustuslakiin sisältyvälle ns. negatiiviselle uskonvapaudelle todellista merkitystä. Lakia on toistaiseksi sovellettu uskonnottomuutta syrjien ja tuota negatiivista uskonvapautta vähätellen.