Yhdistykset rekrytoivat hallituksiinsa ihmisiä varsin vähäisin tiedoin. Tarkoitan vähäisillä tiedoilla sitä, että harvoin hallitukseen mukaan lähtevä saa senkään vertaa tietoa tehtävästä kuin työpaikanhakija työpaikkailmoituksesta. Usein ei myöskään ole kysymys valinnasta yhdistyksen osalta vaan ainoastaan ehdokkaan valinnasta: haluanko minä lähteä mukaan. Tästä syystä usein käy niin, että joka vuosi hallituksessa on yksi henkilö joka on mukana täsmälleen yhden kauden kun tehtävä onkin liian vaativa. Tämä voi palvella vähäisessä määrin ko. hallituksen jäsenen oppimista, mutta ei vähimmässäkään määrin yhdistystä.
Yhdistyksen hallituksen jäsenellä on yhdessä muiden hallituksen jäsenten kanssa jaettu ja tasavertainen vastuu yhdistyksen asioiden hyvästä hoitamisesta. Kuten missä tahansa asiassa, tässäkään tietämättömyys ei pelasta vastuusta virheistä. Vastuu on yhdistyskirjallisuudessa jaoteltu rikosoikeudelliseen, vahingonkorvaus- ja parlamentaariseen vastuuseen. Rikosoikeudellinen on näistä selkein; se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että hallituksen jäsenenä voi joutua vastaamaan toimista, jotka täyttävät jonkin rikoslaissa kuvatun rikoksen tunnuspiirteet. Vahingonkorvausvastuulla tarkoitetaan vastuuta korvata yhdistykselle aiheutunut vahinko. Vahingonkorvausvastuu ei edellytä tahallisuutta vaan myös tuottamuksellisuus voi siihen johtaa. Siis paitsi aktiiviset toimet, myös passiivisuus kun aktiivisuus voisi estää vahingon voi johtaa korvausvastuuseen. Vahingonkorvausvastuun muodostuminen edellyttää kuitenkin yhdistyksen jäseniltä aktiivisia toimia hallituksen jäsenten saattamiseksi vastuuseen ja siksi se toteutuu harvoin. Parlamentaarinen vastuu on yhdistyksen jäsenille helpoin, mutta silti vähän käytössä sekään. Se tarkoittaa, että hallituksen jäsenen on nautittava yhdistyksen jäsenten luottamusta, joka käytännössä mitataan toimikauden vaihteessa, harvemmin kesken toimikauden. On helppoa jättää ei-toivottu henkilö valitsematta uudelleen, mutta vaikea ryhtyä aktiivisiin toimiin hänen erottamisekseen kesken kauden. Joskus jopa ensin mainittu on ”liian vaikeaa” pitkään toiminnassa mukana olleen henkilön kohdalla.
Usein ongelma on siinä, että ei ole parempaa, tai minkäänlaista, henkilöä nostaa poisjäävän tai -jätettävän tilalle. Monesti hallitukseen valitaan ne henkilöt, jotka suostuvat siihen. Yhdistyksen syyskokoukseen paikalle menemistä pidetäänkin vaarallisena juuri tästä syystä. Asioita on harvoin myöskään pohdittu etukäteen ja usein löydetään itsensä tilanteesta, että ehdokkaita on niukasti jos ollenkaan paikkoja täyttämään. Tähän tilanteeseen johtaa huono yhdistyskulttuuri, jossa toiminta ei ole mielekästä.
Hyvin hoidetussa yhdistyksessä toimintaa toteuttaa hallituksen jäsenten lisäksi hallitusta suurempi joukko vapaaehtoisia. Hallituksen jäsenten tehtävänä onkin omalla alueellaan koordinoida vapaaehtoisten työtä ja johtaa sitä. Näin hallituksen jäsenet kasvavat myös mahdolliseen myöhempään puheenjohtajuuteen. Tällainen kulttuuri edellyttää aktiivista viestintää ja hyvää johtamista. Aktiiveille tulee tarjota mahdollisuuksia osallistua juuri heille sopivalla tavalla. Huonossa kulttuurissa tilanne kääntyy hallituksen jäsenten konkreettiseksi vastuuksia asioiden tekemisestä – usein yksin. Tämä usein liian laajan tehtävän kentän puurtaminen yksin uuvuttaa ja tappaa innostuksen. Hallituksen jäsenet eivät myöskään saa tehtävästään mitään; he eivät opi uusia asioita. Hallituksen jäsenyys on kuitenkin vapaaehtoistyötä. On tärkeää hahmottaa ainakin kaksi sen tärkeintä ulottuvuutta: siitä ei makseta palkkaa, eikä siitä saa muutakaan suoraa hyötyä, eikä sitä ole pakko tehdä. On virhe lähteä yhdistyksen hallituksen jäseneksi tavoitteena henkilökohtainen hyöty, oli se sitten taloudellista, välillistä tai poliittista. Yhdistystoimintaa tehdään yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiseksi, yhdistyksen etu etusijalle asettaen.
Hallituksen jäsenyys merkitsee hyvin erilaisia asioita eri yhdistyksissä ja yhden yhdistyksen sisälläkin hallituksessa voi olla monenlaisia tehtäviä. Aivan oma lukunsa ovat liittomuotoiset yhdistyksen, joiden hallituksiin harvemmin onkaan paikkoja pystymetsästä otettaville avoinna. Näissä yhdistyksissä korostuu poliittinen ja taloudellinen päätöksen teko käytännöllisen toiminnan vähetessä. Ensimmäisen asteen yhdistyksissä (yhdistyksissä joissa on jäsenenä luonnollisia henkilöitä) hallituksen jäsenyys on kuitenkin usein käytännöllistä tekemistä. Selkeintä tämä lienee kirjanpitoa hoitavien taloudenhoitajien ja sihteerien kohdalla. Tehtävät ovat vaativia ja edellyttävät asiantuntemusta ja ne onkin suuremmissa yhdistyksissä usein ensimmäisenä siirretty ammattilaisten palkkaa vastaan tekemiksi. Hallituksen jäsenyys voi olla poliittista lobbaamista, taittamista, kotisivujen ylläpitoa, järjestyksenvalvontaa, tuomarointia, myyntityötä, vertaistukea tai kouluttamista. Jokainen näistä edellyttää aivan omanlaistaan osaamista. Onkin tärkeää selvittää itselleen, mitä minulta odotetaan kokouksissa istumisen lisäksi, sillä kokoukset ovat usein vähin osa tehtävän vaatimaan ajankäyttöä. Kannattaa kysyä myös itseltään: montako tuntia viikossa ja kuukaudessa olen valmis ja kykenevä antamaan yhdistykselle? Erisuuruiset ajalliset panokset toimintaan ovat yksi tavanomaisia kitkan aiheuttajia yhdistysten hallituksissa.
Hallituksen jäsenillä on kuitenkin yleisvastuu yhdistyksen hallinnosta ja siksi on syytä perehtyä ainakin yhdistyslakiin ja yhdistyksen sääntöihin niin hyvin, että osaa soveltaa niitä. Jonkin yhdistystoimintaa koskevan kirjankaan lukeminen ei ole huono ajatus. Hallituksen jäsenenä ns. tyhmien kysymysten esittäminen ja vastausten vaatiminen niihin on usein hyvin valaisevaa, joskaan ei aina toivotulla tavalla. Jos sinun pitää olla vastuussa asiasta tehdystä päätöksestä, sinulla on oikeus saada riittävät tiedot päätöksen pohjaksi. Yhdistystoiminta ei tuota taloudellista hyötyä, mutta se on oppimiskokemus ja antaa sellaisena kuitenkin jotain. Jos tätä puolta ei ole mukana toiminnassa, se ei enää ole sen arvoista. Yhdistystoiminnan on kuitenkin tarkoitus olla hauskaa.