Otsikko on vain yksi esimerkki hlbt-aktivistina kohtaamistani ennakkoluuloista. Se ei kuitenkin kohdistunut minuun niin sanotusti ulkoa vaan sisältä. Sanoja oli hiukan minua nuorempi homomies Kuopiosta. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen – eikä varmasti viimeinen – kerta kun minua syrjitään ja loukataan siksi että olen valinnut elää elämäni avoimesti homona ja pidän tärkeänä yrittää parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa. Mikään heteroiden suusta kuultu loukkaus ei kuitenkaan pure niin kuin omat koirat.
Ja omista rakkikoirista todellakin on kyse – varsinaisista räksyttävistä piskeistä! HLBT-yhteisö on moninainen kuten yhteiskuntakin ja se edustaa itseään moniäänisesti ja riitelee lahjakkaasti ja usein. Mielipide-erot ovat aivan yhtä jyrkkiä yhteisön sisällä kuin sen ja muun yhteiskunnan välilläkin. Asiat vain tulevat likemmäksi – iholle – enemmän kuin useimmat muut asiat. Tästä, tai ehkä jostain muusta syystä, yhteisössä on paljon ihmisiä, jotka eivät kykene irrottautumaan omasta subjektiivisesta näkökulmastaan ja käsittelemään asioita edes yhteisön sisällä objektiivisesti. Mielipide-erot ja jopa arvolähtökohtien erot on kuitenkin helpommin siedettävissä kuin perustelemattomat ja järjettömät heitot. Varsinkin kun hit-and-run -iskujen nimenomaisena tarkoituksena on loukata.
Makuasiat ovat luku sinänsä ja niistä kiisteleminen on hyödytöntä, mutta niiden ulkopuolella jäävät mielipiteet pitäisi pystyä perustelemaan. Oma kokemus ei kuitenkaan opeta kaikille yhtään mitään ja monet hlbt-ihmiset ovat aivan yhtä valmiita pistämään vahingon kiertämään kuin heteroseksistit ja transfobikot. On äärettömän loukkaavaa kuulla niiltä ihmisiltä joiden hyvinvointia pyrkii edistämään, olevansa kelvoton juuri näiden pyrkimysten vuoksi. Tavoitteista ja tavoista olen valmis keskustelemaan koska tahansa – järkevästi – mutta sisäistetyn homofobian ja itseinhon projektiopinnaksi en suostu. Nämä tuhoisat ja kielteiset ilmiöt ovat pelottavan yleisiä yhteisössä jos katsoo esimerkiksi Koodi.netin ”foorumia” tai chatiä.
Olen kuullut vastaavista ongelmista vanhemman polven aktivisteilta, mutta minun järkeni odottaa että nämä ilmiöt vähenisivät radikaalisti yhteiskunnan asenneilmapiirin muututtua hyväksyvämmäksi. Missä vielä kasvaa homomiehiä, jotka eivät voi hyväksyä itseään ja projisoivat tuota inhoa muihin homomiehiin?