Tämän jutun neuvot on kerätty aktivoidessani äskettäin Savon setan jo jonkun aikaa olemassa ollutta Twitter-tiliä. Ne ovat kuitenkin sovellettavissa kenen tahansa käyttöön. Tämän jutun ei ole tarkoitus antaa teknisiä neuvoja siitä kuinka Twitter-tili otetaan käyttöön. Tarkoitukseni ei myöskään ole neuvoa Twitterin vaikuttavaa käyttöä. Keskityn niihin alkutoimenpiteisiin, jotka näyttävät jääneen usein tekemättä.
Kysyin aktivoimallani Twitter-tilillä ”Ketä meidän pitäisi seurata?” Sain vastaukseksi: ”Paikallisia toimittajia, poliitikkoja ja muita mielipidevaikuttajia, koska ne seuraa sit takas ja levittää teidän asiaa.” Tämä johti minut etsimään Savon kunnanvaltuutettuja ja muita vaikuttajia Twitteristä – laihoin tuloksin. Etelä- ja Pohjois-Savossa on vielä 34 kuntaa ja noin tuhat kunnanvaltuutettua. Keräily tuotti kaikkiaan reilu sata uutta seurattavaa, mutta näistä kunnallispoliitikkojen osuus oli alle sata. Siis vajaa 10 prosenttia kunnallispoliitikoista käyttää Twitteriä. Tästä joukosta vain joka kymmenes käyttää sitä hyvin. Useimpien todennäköisten Twitter-tilien viserrysten, seuraajien ja seurattujen yhteismäärä ei yltänyt kymmeneen. Käänteisesti lähes jokaisesta kunnasta – aivan pienimmät alle 2000 asukkaan mikrokunnat poislukien – löytyi joku Twitteristi. Päätelmäni on siis, että kunnallispoliitikoilla on otollinen viestintäkanava Twitterissä, mutta sitä osataan hyödyntää heikosti.
Sosiaalisen median palvelujen – ehkä Google + poislukien – hakutoiminnot ovat kammottavan huonoja. Facebookin hakutoiminto on niin hirveän huono, että varmin tapa hukata hyvä linkki on päivittää se Facebookiin – koskaan et sitä sieltä löydä. Twitterin hakutoiminto on vain vähän parempi. Henkilön löytäminen Twitteristä nimen ja paikkakunnan perusteella on varsin vaikeaa. On helpompaa etsiä henkilön kotisivut Googlella ja katsoa löytyisikö linkki Twitter-tiliin sieltä.
Ensimmäinen Twitterissä tehtävä asia on siis laittaa profiilin tiedot kuntoon. Twitterin lyhyt esittelyteksti on usein nokkelasti muotoiltu, mutta heikosti informatiivinen. Esittelyteksti kirjoitetaan usein sillä kielellä jolla pääasiallisesti viserretään. Kirjoita se mielessäsi kysymys: erottaako minut tämän perusteella muista samannimisistä Twitterissä? Laita myös paikkakuntatieto kuntoon. Pelkkä maa ei riitä, eikä kunnan lisääminen vaaranna yksityisyyttäsi. Paikkakuntatiedon puuttuminen sen sijaan vaikeuttaa löytämistäsi merkittävästi. Kolmanneksi tärkein on kuva. Vaihda sirkuttajanmuna värikkäällä taustalla mahdollisimman pian omaan kuvaasi. Jos sinulla on verkkosivut, lisää niiden osoite profiiliisi, se vahvistaa omistajuuttasi Twitter-tiliin. Otsikkokuvan vaihtaminen ei ole korkealla prioriteettilistalla.
Twitter on merkittävästi erilainen kuin Facebook. Suhteesi seuraamiisi henkilöihin ei ole samanlainen kaksipuolisesti hyväksytty kaverisuhde kuin Facebookissa ja siksi niiden muodostamisen kynnys on matalampi. Twitterin suojaustoiminto, joka pakottaa sinut hyväksymään kaikki seurantapyynnöt, on käyttökelpoinen vain jos haluat erottaa toisen Twitter-profiilisi yksityiseen käyttöön erilleen julkisista viserryksistäsi. Sitä ensimmäistä, vaikuttaja-/poliitikkoprofiilia ei ole syytä suojata, se oikeastaan mitätöi koko Twitter-läsnäolosi merkityksen. Tämä julkisuus on syytä muistaa visertäessäsi!
Verkostoituminen Twitterissä on vielä tärkeämpää kuin Facebookissa. Ota siis toiseksi tehtäväksesi etsiä ja seurata sinua kiinnostavia henkilöitä Twitterissä. Twitterissä on kirjoittamaton sääntö, että ellei sinulla ole erityistä syytä toimia toisin, seuraat takaisin sinua seuraavia henkilöitä. Tämä johtaa siihen, että usein seuraamasi henkilöt alkavat seurata sinua kun huomaavat seuraamisesi. Sinulle kallisarvoisia ovat alkuvaiheessa paljon seurattujen henkilöiden retweetit jolloin heidän seuraajansa huomaavat sinut.
Ketä minun sitten pitäisi seurata? Saamaamme neuvoa seuraten: alueen kansanedustajia, maakuntahallituksen jäseniä, europarlamentaarikkoja, kunnanhallitusten ja -valtuustojen jäseniä, kunnanjohtajia, maakunta- ja paikallislehtiä, aluetoimituksia ja toimittajia, kaupunkeja/kuntia, niiden tiedottajia, kirjastoja (niitä on paljon Twitterissä!), nuorisotoimijoita, teatteria, piispaa, alueellisia urheiluvaikuttajia ja suurtapahtumia, kulttuurivaikuttajia, toimialajohtajia, suurten järjestöjen aktiiveja, kahvila- ja ravintolayrittäjiä, oppilaitoksia ja tietysti kavereitasi. Näistä löydät varmasti yli 20 seurattavaa. Tavoitteena on saada omien seuraajiesi määrä yli 200:n; sitä pidetään ”maagisena” rajana ja kokemukseni on, että sen jälkeen seuraajajoukko kertyy itsestään. Jo 120-150 seuraajan tienoilla joukko alkaa kasvaa ilman erillisiä toimenpiteitäkin.
Kolmas tehtävä on tuottaa sisältöä. Kukaan ei Twitterissä seuraa kuolleita tilejä vaan sisältöä on tuotettava. Sisältö edellä on Twitterissä todempaa kuin missään muualla verkossa. Alussa sisällön tuottaminen voi tuntua pakkopullalta, mutta se on välttämätöntä. Tätä tarkoitusta varten on hyvä opetella tehokkaimmat tavat käyttää Twitteriä.
Toisin kuin Facebookia, Twitteriä ei ole viisasta käyttää suoraan web-käyttöliittymästä – se ei ole tehokasta. Etsi siis puhelimeesi sopiva sovellus tai liitä Twitter-työpöydällesi tai esimerkiksi Thunderbirdiin sähköpostien rinnalle. Valitse sovellushuolella, että pystyt tekemään kaikki arjessa tavalliset toiminnot sillä helposti.
Voit myös ketjuttaa Twitter ja Facebook virtasi toisiinsa. Tästä on syytä antaa vakava varoitus: tämä on mahdollista kumminkinpäin, mutta se toimii vain toisinpäin! Älä ketjuta some-tilejäsi niin että Facebook-päivityksesi virtaavat Twitteriin. FB on sika ja haluaa omia liikenteen: kaikki linkit viittaavat sinne vaikka asia olisi päivityksen sisältämässä linkissä ja FB tekee siksi usein turhan mutkan artikkelia katsomaan. Facebook-päivitys voi myös olla liian pitkä ja sisältää kuvia, joita Twitter ei välitä. Homma toimii siis vain niin päin, että kytket Twitter-päivityksesi virtaamaan Facebookiin. Tämä yksinkertaistaa käyttöä, mutta huomaat pian toistavasi samoja keskusteluja kahdella kanavalla.
Olen itse tätä ketjutusta käyttänyt ja luonut eron tilien välille niin, että Twitteriin en laita mitään hömppää tai henkilökohtaisempaa vaan päivitän ne suoraan ja vain Facebookiin jossa minulla on tiukempi kaverikontrolli. Twitter on siis minulle asiallisemman viestinnän kanava ja hallitumpaa julkisuutta.
Ketjuttamiseen liittyy myös vähän tunnettu ja dokumentoimaton ominaisuus: voit kytkeä Facebook-tunnukseesi vain yhden Twitter-tunnuksen. Kuulostaa loogiselta, mutta kun muistat, että sinulla voi olla useita Facebook-sivuja ylläpidettävänäsi ongelma aukeaa. Voit siis kanavoida Twitter-päivityksesi joko henkilökohtaiseen Facebook-profiiliisi tai Facebook-sivullesi, mutta sinulla on käytettävissäsi vain yksi kytkentä. Mikäli olisi tarpeen kytkeä yhdistyksen Twitter-päivityksen sen sivuun, pitää löytää aktivii joka ei tällaista kytkentää ole tehnyt eikä tarvitse – tämä voi olla polittisessa yhdistyksessä vaikeaa.
Viimeiseksi pieni varoitus Twitterin suosikki-toiminnosta. Facebookia käyttäneelle se on ansa: toisin kuin Facebookin tykkääminen, Twitterin Suosikiksi merkitseminen ei näy kenellekään muulle kuin sinulle itsellesi ja sirkun lähettäjälle! Se ei siis ilmaise kannatustasi tai hyväksyntääsi (paitsi ehkä kiitoksena retweetistä) vaan merkitsee tweetin omaa myöhempää löytämistäsi helpottamaan.