Ilkka Pyysiäisen pamfletista ”Jumalaa ei ole” kirjoitettiin jonkun verran sen ilmestyessä pari vuotta sitten. Suurin odotuksin luettuna se oli melkoinen pettymys.
Pyysiäinen kirjoittaa suomalaisesta maallistumisesta ja tapakristillisyydestä kuvaillen. Yksittäisiä helmiajatuksia mahtuu kirjan alkupuolelle useampia, mutta eksyessään ruotimaan katolisen kirkon manauksia ja noitavainoja Pyysiäinen kadottaa punaisen langan ja pamfletti leviää käsiin.
Minun on mahdoton ymmärtää mistä muusta syystä, kuin kirjan liian ohueksi jäämisen uhan alla, kukaan valitsisi antaa niin valtavasti tilaa täysin järjettömille ja merkityksettömille tarinoille kuin lainatut manauskuvaukset. Pyysiäinen uhraa peräti 30 sivua 170:stä aiheelle joka olisi kuitattu kymmenessä. Parasta antia ”Jumalaa ei ole” -kirjassa ovat luvut ”Kunnioitettava vakaumus” ja ”On sulla hautajaiset, mulla häät”.
En voi karistaa mielikuvaa, että myöhemmällä iällä ikänsä uskontoa tutkimut kirjoittaja työstää omia keskeneräisiä ateistisia ajatuksiaan kirjoittamalla niistä kirjan. Koko kirjan ja kaiken tekstin lähtökohta on puolustaa ateismia sitä vastaan esitettyjä kristillisiä argumentteja vastaan. Missään kohtaa kirjoittaja ei näytä pääsevän irti kristillisyydestä lähtökohtaisena asemana.
Jumalaa ei ole
Ilkka Pyysiäinen
Vastapaino, Jyväskylä 2010