King Cobra (Justin Kelly, 2016)

King Cobra on dramatisoitu Cobra Videon tuottajan Bryan Kocisin ja taiteilijanimellä Brent Corrigan tunnetun pornotähden tarina. Brent Corrigan oli Cobra Videon jättipotti ja tie tähtiin. Tähden riitauduttua Bryan Kocisin kanssa hänelle kuitenkin selvisi että taitelijanimi Brent Corrigan oli Kocisin omistama tavaramerkki eikä hän voinut tehdä töitä sillä. Pisteen ongelmille pisti lopullisella tapaa kilpailija joka himoitsi tähteä itselleen.

Jatka lukemista ”King Cobra (Justin Kelly, 2016)”

Tom of Finland (Dome Karukoski, 2017)

Tom of Finland on minulle hyvin tärkeä aihe. Tulin tietoiseksi taiteilijan olemassa olosta varmaankin 1990 Sarjainfo-lehden julkaistua hänestä jutun Puupäähattu-palkinnon myötä. Olin tuolloin 16 ja kipuilin oman homoseksuaalisen heräämiseni kanssa. Samojen teinivuosieni aikaan osuvat Heiner Carown Aika uskaltaa -elokuvan televisioesitys, Queenin ”Show must go on”:in jatkuva soittaminen Freddie Mercuryn kuoleman jälkeen ja Ilppo Pohjolan Daddy and The Muscle Academy -dokumentin televisioesitys. Elettiin siis Toukon viimeisiä elinvuosia ja AIDS-epidemia tappoi miljoonia länsimaissakin kun tehokasta lääkehoitoa ei vielä ollut saatavilla. Ja Tom of Finlandin kuvathan iskevät homoteiniin kuin testosteronileka palleihin.

Vuosien varrella olen lukenut varhaisia MSC Finlandin lehdessä ja myöhemmin Seta/Z/Voltti-lehdessä julkaistuja Toukon haastatteluja, katsonut Beefcaken, Homo-Suomen historian ja Daddy and The Muscle Academyn uudelleen, lukenut F. Hooven Valentinen elämäkerran ja Harri Kalhan kirjan ”Tom of Finland. Taidetta seksin vuoksi”.

Touko Laaksosesta on minulle kaiken näkemäni ja lukemani jälkeen piirtynyt kuva hyvin vaatimattomana mutta myös periksi antamattomana taiteilijana. Hän oli huomattavan nöyrä sen tosiasian edessä että hän oli Vapaudenristin edestä Suomea puolustanut sotaveteraani, joka loi kuvillaan homomiehille ulospääsyn sairaan ja rikollisen epämiehen kaapista positiiviseen itseidentifioitumiseen. Minulle marskit ja kekkoset eivät merkitse mitään, Touko Laaksonen on suurin suomalainen koskaan.

Luvasta kertoa Touko Laaksosen tarina massoille elokuvan muodossa käytiin ankara taistelu Helsinki Filmin ja Special Film Companyn välillä. Olin itse vahvasti jälkimmäisen kannalla ja äärimmäisen pettynyt kun Tom of Finland Foundation asettui tukemaan väärää projektia. No, no love lost there, en ole koskaan voinut sietää sitä fasistista ylimielisyyttä jolla säätiö Toukon perintöä vaalii.

Karukosken Tom of Finland -elokuva kertoo Touko Laaksosen elämäntarinan sotavuosista satojen nahkamiesten eteen estradilla Kaliforniassa 1980-luvun lopulla. Toukon lapsuudesta ja nuoruudesta elokuva ei kerro mitään, se tieto sinun on hankittava esimerkiksi Ilppo Pohjolan dokumentista Daddy and The Muscle Academy tai F. Hooven Valentinen elämäkerrasta.

Jatka lukemista ”Tom of Finland (Dome Karukoski, 2017)”

Moonlight (Barry Jenkins, 2016)

Chiron  (Alex R. Hibbert / Ashton Sanders / Trevante Rhodes) tapaa elämäänsä vahvimmin vaikuttavan ihmisen, Juanin (Mahershala Ali), paetessaan kiusaajia hylättyyn asuntoon jota narkkarit käyttävät piikitysluolanaan. Juan vie Chironin kotiinsa jossa Terese (Janelle Monáe) saa pojan puhumaan. Chiron yöpyy Juanin ja Teresan luona mutta aamulla Juan palauttaa pojan kotiinsa äidilleen (Naomie Harris). Seuraavan kerran äidin ryyppäämistä, narkkaamista ja huoraamista paetessaan Chiron löytää itsensä Juanin pihalta ja ui öisessä meressä. Teresasta ja Juanista tulee Chironin vaikean nuoruuden turva ja Juanista Chironin miehen malli jonka kuvaksi hän itsensä rajun aikuistumisensa kautta muokkaa.

{youtube}9NJj12tJzqc{/youtube} Jatka lukemista ”Moonlight (Barry Jenkins, 2016)”

Vain rakkaudesta (Making love, Arthur Hiller, 1982)

Zackin (Michael Ontkean) ja Clairen (Kate Jackson) onnellinen avioliitto näyttää täydentyvän kun täydellinen koti löytyy ja Claire haluaa vihdoin lapsen. Zack ajelee kuitenkin öisin homokapakoiden ja miesten kruisailupaikkojen lähettyvillä peläten ja haluten. Tavatessaan Bartin (Harry Hamlin) Zack lähtee tämän kanssa lounaalle, sitten treffeille ja päätyy lopulta sänkyyn hänen kanssaan. Suurimmaksi ongelmaksi ei kuitenkaan muodostu Zackin syvä kaappi vaan Bartin halut.

Jatka lukemista ”Vain rakkaudesta (Making love, Arthur Hiller, 1982)”

Interior. Leather. Bar. (James Franco & Travis Mathews, 2013)

Interior. Leather. Bar on James Francon ja Travis Mathewsin hanke jossa he kuvaavat alkuperäisestä Yön kuningas (Cruising) -elokuvasta sensuurin vuoksi leikattujen 40 minuutin uudelleen kuvaamista. Yön kuningas oli aikansa tuote: Al Pacino pääosassa esittää homojen alamaailmaan työnsä vuoksi vajoamaan pakotettua poliisia joka etsii väkivaltaista tappajaa. Elokuvaa on pidetty hyvin homovihamielisenä mutta siitä on tehty 2000 uusintaversio. Alkuperäisestä elokuvasta leikattiin 40 minuuttia nauhaa sen pitämiseksi poissa kovan pornoin luokasta, eikä leikattuja kohtauksia ole koskaan esitetty julkisesti. Interior. Leather. Bar. ei tee selväksi ovatko James Franco tai Travis Mathewskaan koskaan nähneet noita leikattuja kohtauksia mutta on ilmeistä että heille on kerrottu jotain niiden sisällöstä.

Alpacinoksi tähän projektiin on rekrytoitu Val Lauren, joka aivan ilmeisesti luottaa James Francoon pitkän ystävyyssuhteen vuoksi syvästi. Lauren on itse avioliitossa naiseen elävä heteromies jolle projekti ei selvästikään ollut helppo luottamuksesta huolimatta. Koko joukko muitakin projektin näyttelijöistä on heteroita ja Interior. Leather. Bar. koostuukin pääosaksi näyttelijöiden reaktioiden ja tuntojen kuvaamisesta. Paljon aikaa kulutetaan kysymyksiin mitä hän (Franco) haluaa sanoa ja miksi tätä tehdään?

Interior. Leather. Bar. sai minut rakastumaan James Francoon. Olen suhtautunut häneen ihailun ja kielteisten tunteiden sekamelskana mutta lukenut aika paljon häntä koskevia uutisia. Kelpaahan häntä katsoakin. Mutta vain tunnin mittaisen dokkarin puolivälissä käydään Laurenin ja Francon välillä keskustelu joka sai minut rakastumaan mieheen. Koen myös selvää halua saada monia suloisessa heteropumpulissa eläviä vaniljamiehiä katsomaan dokkarin. Homojen kruisailukulttuuri ja alakulttuurikapakat kun eivät koskaan ole olleet mukavia tai helppoja. Alakulttuurilla on selvä pimeä pohjavirtansa. Torjuntaa eivät koe vain heterot vaan myös monet homoyhteisössä. Minusta on kuitenkin tärkeää että tuon torjunnan tunteen joutuu kohtaamaan ja käsittelemään.

Interior. Leather. Bar. on lyhyt dokufiktio, joka kannattaa katsoa vaikka ei olisi kumpaakaan Cruisingin verstiota koskaan nähnytkään – minä en ole. Kouluarvosana 9.

Lisää elokuvasta sen omilta verkkosivuilta.

19 000 tutkimusta sateenkaariperheiden puolesta?

YLE, Ranneliike ja muu media uutisoi näyttävästi Pride-viikolla tutkimusanalyysin joka osoittaa tiedeyhteisön olevan yksimielisiä siitä, etteivät sateenkaariperheiden lapset millään merkittävällä tavalla eroa yksinhuoltajien tai sekaparien kasvattamista lapsista. Tutkimusartikkeliin on sittemmin viitattu verkossa ahkerasti, välillä keppihevostellenkin. Mitä oikeastaan tutkittiin ja havaittiin?

Jatka lukemista ”19 000 tutkimusta sateenkaariperheiden puolesta?”

Holding Trevor (Rosser Goodman, 2007)

Trevor (Brent Gorski) vastailee työkseen puhelimeen ja rimpuilee kiinni narkkariystävässään (Christopher Wyllie). Kämppäkaverin (Melissa Searing) filmi katkeilee ja Jake (Jay Brannan) näyttää myös asuvan kämpässä. Jälleen yksi yliannostus ja lupauksia paremmasta. Mutta tällä kertaa tiet risteävät nuoren komean lääkärin (Eli Kranski) kanssa ja hänestä voisi olla riuhtaisemaan Trevor irti tästä kaikesta.

Jatka lukemista ”Holding Trevor (Rosser Goodman, 2007)”

Any day now (Travis Fine, 2012)

Marco (Isaac Leyva) on kehitysvammainen poika, joka elää huumehuora äitinsä kanssa 1970-luvun lopun Länsi-Hollywoodissa. Eräänä iltana äiti ei tulekaan kotiin mutta onneksi naapurin setä Rudy (Alan Cumming) ottaa pojan suojiinsa. Tietämättä mitä muutakaan tehdä Rudy ottaa yhteyttä edellisenä iltana shownsa jälkeen tapaamaansa mieheen, joka työskentelee syyttäjänvirastossa. Paul (Garret Dillahunt) neuvoo Rudyä ottamaan yhteyttä lastensuojeluun joka onkin jo paikalla kun Rudy palaa kotiin. Marco kuitenkin karkaa sijaishuoltoyksiköstä ja Rudy ja Paul löytävät hänet kadulta. Rudy päättää että hän haluaa pitää huolta Marcosta, mutta se on aikakauden Amerikassa lähes mahdotonta.

{youtube}7ghwGOuuNy0{/youtube}

Jatka lukemista ”Any day now (Travis Fine, 2012)”

Under one roof (Todd Wilson, 2002)

Danielilla (Jay Wong) on velvollisuus huolehtia vanhasta äidistään (Sandra Lee) isänsä kuoltua. Hänellä on myös kaksoiselämä, sillä hän ei halua kertoa äidilleen olevansa homo. Niinpä äiti yrittää uutterasti löytää pojalleen morsiammen. Vähäistä elantoaan paikatakseen äiti vuokraa San Franciscossa sijaitsevan talon kellarihuonetta. Danielin kaksoiselämän kulissit alkavat järkkyä kun kaupunkiin kaappia pakoon muuttanut Robert (James Marks) muuttaa alakertaan. Vaaralliseksi järistys käy kun alakerrassa tapahtuu vesivahinko ja äiti päättää viattomasti sijoittaa nuoret miehensä samaan huoneeseen väliaikaisesti.

{youtube}jnkdIFrfuME{/youtube}

Jatka lukemista ”Under one roof (Todd Wilson, 2002)”