Fraktaalista monimuotoisuutta

90-luvun alussa nousi hetkeksi kaikkien huulille kaaosteoria ja sen yhteydessä ihmisten mieliin syöpyivät Mandelbrotin joukoa kuvaavat fraktaalikuviot, joiden ”zoomaaminen” tuotti aina vain lisää yksityiskohtia. Tuo kuva on hyvä vertauskuva sille moninaisuudelle, jonka yhteiskunnan muodostavat yksilöt saavat aikaan. Jokaisessa yksityiskohdassa on jotain samaa kuin muissa, mutta jokainen niistä on myös jollain tapaa ainutkertainen.

Jatka lukemista ”Fraktaalista monimuotoisuutta”

”Kolmekymppinen mies Pohjois-Savosta etsii…”

Vuosia sitten kesätyöpaikan kahvipöydässä käytiin keskustelua seuranhakemisesta lehti-ilmoituksella. Keskustelun herätti sanomalehtien yleistyvä tapa kieltäytyä julkaisemasta seuranhakuilmoituksia. Eräs työkaverini oli sitä mieltä, että vain surkimukset hakevat seuraa lehti-ilmoituksella. Yllätyksekseni tätä seurasi toisen työkaverini edellisestä kiukustunut puheenvuoro, jossa hän kertoi Suomen ladun lehden täyttyvän näiden päätösten seurauksena seuranhakuilmoituksista. Hän puhui siitä kuinka monet lehden lukijat eivät koe baarikulttuuria ollenkaan omakseen ja siksi hakevat seuraa mieluummin lehden kautta. Tuo keskustelu sai minut ajattelemaan asiaa. Jatka lukemista ””Kolmekymppinen mies Pohjois-Savosta etsii…””

Suku on pahin

Kevät ja kesä ovat sukujuhlien kulta-aikaa. Kevään päätteeksi juhlitaan ylioppilaita ja muita valmistuneita ja kesällä on tarjolla koko joukko häitä, rippijuhlia ja Prometheus-juhlia. Sukujuhlat tarjoavat itseään etsivälle tai itsessään ei-heteroseksuaalisia piirteitä tunnistavalle nuorelle aivan omanlaisiaan piinapenkkejä.

Jatka lukemista ”Suku on pahin”