Unelmien risteily (Dreamboat) on aikamme dokkari homomiehisten risteilystä. Risteily on kansainvälinen, miehiä tulee Ranskasta, Yhdysvalloista, Saksasta, Belgiasta, Intiasta, Palestiinasta ja lukemattomista muista maista. Jumalattoman suuri risteilyalus seilaa avomerellä jossain päiväntasaajan tienoolla ja joka päivä ja ilta on uudet bileet.
Avainsana: loma
Charly (Romain Torres) viettää kesää vanhempiensa Béatrixin (Valeria Bruni-Tedeschi) ja Marcin (Gilbert Melki) kanssa Ranskan Rivieralla. Siskon häivyttyä poikaystävänsä kanssa moottoripyöräilemään Espanjaan, talossa on tilaa myös hänen parhaalle kaverilleen Martinille (Édouard Collin). Kun Martin ei saa vastakaikua ihastukselleen Charlyltä hän livahtaa öisin linnoitukselle kruisailemaan vanhempien homomiesten kanssa. Béatrixilla alkaa olla kädet täynnä intohimoisen ja omistushaluisen rakastajan, Mathieun (Jacques Bonnaffé), ilmestyessä kylään ja vietellessä hänet toistuvasti uusiin syrjähyppyihin. Isä Marcilla on aikaa katsella muiden touhuja ja hän saa päähänsä että Charly on homo. Kiharaksi homma menee kun Charly seuraa Martinia linnoitukselle ja törmää isänsä nuoruusvuosien rakastajaan Didieriin (Jean-Marc Barr).
{youtube}4Wv3hpDHEuk{/youtube}
Kategoriat
Floating (William Roth, 1997)
Van (Norman Reedus) on juuttunut lukion jälkeen kotiseudulleen isänsä (Will Lyman) omaishoitajaksi. Seudulla tapahtuu vain kesäkuukausien aikana kun lukemattomat mökit täyttyvät lomailijoista. Kesä tuo takaisin vanhoja kavereita ja muistoja. Uusi tuttavuus, Doug (Chad Lowe), tuo raikkaamman tuulahduksen ja avaa näkyjä mahdollisista tulevaisuuksista Vanille.
Tommie (Wally White) saa tarpeekseen New Yorkin suurkaupunkielämästä ja päättää heittäytyä kesäksi rietastelemaan Provincetowniin. Homoparatiisi osoittautuu hankalaksi paikaksi työllistyä, mutta tarjoaa aina bileitä ja panoja. Tommie huomaa kuitenkin että ihastuminen väärään tyyppiin ei johda mihinkään ja sen oikean löytäminen on kesäsesongissakin vaikeaa. Ja sitten on vielä se ongelma Sen Oikean lassoamisessa jos sellaisen sattuisi bongaamaan.
Kuolema Venetsiassa (Death in Venice) on vuonna 1912 ilmestyneen Thomas Mannin novellin Der Tod in Venedig filmatisointi 70-luvun alusta. Elokuvan musiikkina soivat Mahlerin 3. ja 5. sinfonia. Voidaan siis puhua kaikella tapaa wanhasta tavarasta. Perusjuoni esittää Venetsiaan saapuvan vanhan professorin intohimoisen ihastuksen nuoreen kauniiseen puolalaispoikaan ja siitä seuraavan kuoleman. Kuolema Venetsiassa on äärettömän hidastempoinen, toistava ja tylsä. Lisäksi monet asiat siinä ovat raivostuttavan typeriä. Siispä edessä on kuolema katsomossa. Elokuva kuuluu kuitenkin niihin klassikoihin jotka on syytä joskus nähdä vaikka sitten puoliväkisin.
Lisää elokuvasta Wikipediasta.
Mathieu (Jérémie Elkaïm) tapaa Cédricin (Stéphane Rideau) rannalla ja ihastuu tähän lomaillessaan Brittanyssä. Ensimmäinen ihastus mieheen syvenee rakkaudeksi äidin (Dominique Reymond) masennuksen ja siskon (”Sarah”, Laetitia Legrix) epämääräisen vihamielisyyden varjostaessa suhdetta. Loma kuitenkin loppuu joskus ja niin rakkauskin. Mathieu vain ottaa sen keskimääräistä raskaammin…