Aids-pioneerit (David France, 2012)

Aids-pioneerit (How to survive a plague) on dokumentti Act up -aktivistiryhmän taistelusta AIDS-epidemian alusta tehokkaan hoidon tuloon markkinoille 1996. Dokumentti on kooste videomateriaalia vuosien varrelta eri lähteistä lomitettuna epidemian alkuvaiheen keskeisten aktivistien kommenteilla. Aids-pioneerit kuvaa Act upin toimintaan noin kymmenen keskeisen aktivistin kautta täydentäen videomateriaalilla Act up -kokouksista, mielenosoituksista ja tapaamisista viranomaisten ja tutkijoiden kanssa. Dokumentti onnistuu parhaiten kuvaamaan sitä, miten vaikeaa haluttomia poliitikkoja ja tietämättömiä viranomaisia ja tutkijoita oli saada heräämään siihen tosiasiaan, että länsimainen maailmakin oli ensimmäisen tappavan kulkutautiepidemian kuorissa vuosikymmeniin tai satoihin.

Jatka lukemista ”Aids-pioneerit (David France, 2012)”

The Reception (John G. Young 2005)

Martin (Wayne Lamont Sims) elää toista elämäänsä pohjoisten metsien keskellä maalaten ja huolehtien alkoholisoituneesta ja miesvihaajaksi muuttuneesta Jeannettesta (Pamela Stewart). Kumppanuus järkkyy kun Jeannetten hylkäämä ja äitinsä kieltänyt tytär, Sierra (Maggie Burkwit), saapuu esittelemään aviomiestään Andrewta (Sarien Sills-Evans). Äidin juhlien verukkeella venyttämä vierailu etenee kinasta toiseen ja jokainen päivä paljastaa uuden palasen riitasointuja ihmissuhteissa.

Jatka lukemista ”The Reception (John G. Young 2005)”

Veripalvelun syrjinnästä

Aamulehden uutiseen kansainvälisestä yhteistyöstä miesseksiä harrastaneiden miesten verenluovutuskiellon uudelleen arvioimisesta ja mahdollisesta purkamisesta on tartuttu mediassa ja verkossa ahkeraan. Muutaman vuoden takaista eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua käytetään keskustelussa paljon todistelemaan että kysymys ei ole syrjinnästä. Täyttä puppua sanon minä!

Jatka lukemista ”Veripalvelun syrjinnästä”

Ikuinen ystävyys (Norman René, 1990)

Willy (Campbell Scott), Howard (Patrick Cassidy), Paul (John Dossett), Lisa (Mary-Louise Parker), Fuzzy (Stephen Caffrey), David (Bruce Davison), Sean (Mark Lamos) ja John (Dermot Mulroney) tulevat kaikki tietoisiksi homomiesten keskuudessa leviävästä uudesta tappavasta syövästä New York Timesin artikkelista. Eletään kesää 1981. Seuraavan vajaan vuosikymmenen aikana porukasta haudataan puolet aidsin uhreina.

Jatka lukemista ”Ikuinen ystävyys (Norman René, 1990)”

Avant que j’oublie (Jacques Nolot, 2007)

Pierre (Jacques Nolot) lähestyy kuuttakymmentä ja on onneton. Ikä alkaa todella näkyä ja ihmisiä tippuu ympäriltä. Rahasta ei ole pulaa, mutta kolmattakymmentä vuotta jatkunut taistelu HIV:n kanssa on taitekohdassa. Kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään ja poikahuoratkaan eivät maistu kuten ennen. Pierre valittaa ystävilleen ja terapeutilleen eksistentiaalista ahdistustaan.

Jatka lukemista ”Avant que j’oublie (Jacques Nolot, 2007)”

Totally Fucked Up (Gregg Araki, 1993)

Totally fucked up – tai Totally F***cked up kuten se sievistelevästi näytetään usein kirjoittavan, on tarina kuudesta homoseksuaalista nuoresta Los Angelesissa. Videokameradokkarimaisesti kuvattu elokuva seuraa toisistaan tukea hakevien nuorten taistelua tiellä aikuisuuteen yhteiskunnassa jossa omat vanhemmat saattavat muuttua vihollisiksi kun kerrot olevasi homo tai lesbo. Nuorten maailma on täynnä vaaroja ja pelkoja kuten aids, petetyksi tuleminen, hakatuksi tuleminen ja sortuminen itsemurhaan, ja kokeilut seksin ja suhteiden saralla ovat arkoja ja harvoin onnistuneita.

Jatka lukemista ”Totally Fucked Up (Gregg Araki, 1993)”

Chocolate babies (Stephen Winter, 1997)

Larva (Dudley Findlay Jr), Lady Marmalade (Michael Lynch) ja Max (Claude E. Sloan) ovat kaikki mustia, hiv-positiivisia, homoja ja queenejä dragissä. Jamela (Suzanne Gregg Ferguson) on myös musta ja positiivinen, mutta myös Maxin sisko ja pienen vauvan äiti. Sam (Jon Kit Lee) on joukon nuorin ja ”negatiivinen”, mutta Maxin poikaystävänä se voi muuttua nopeastikin. On 90-luvun alku ja on huono aika olla köyhä hiv-positiivinen New Yorkissa. Queenien vihan kohteena on erityisesti kaupunginvaltuutettu Melvin Freeman (Bryan Webster), joka vastustaa jälleen uuden hiv-positiivisten hoitokodin perustamista. Niinpä kuka mistäkin päihteestä päänsä sekaisin saava jengi pistää pystyyn erikoisen ja radikaalin suorantoiminnan kampanjan valtuutettujen herättämiseksi vakavaan hiv/aids-ongelmaan kaupungissa. Osaa kaikessa näyttelee huhuttu kaupungin keräämä lista hiv-positiivisista jonka Freemanin toimistossa työskentelevä Sam uskoo voivansa hankkia jengille.

Jatka lukemista ”Chocolate babies (Stephen Winter, 1997)”

Parting glances (Bill Sherwood, 1986)

Robert (John Bolger) ja Michael (Richard Ganoung) viettävät viimeisiä päiviään yhdessä ennen Robertin lähtöä työnantajansa komennukselle Afrikkaan. Eletään 80-luvun puoliväliä ja Michaelia rassaa eron lisäksi hänen ystävällään Nickillä (Steve Buscemi) todettu tappava sairaus, josta ei homopiireissä puhuta ääneen. Viimeiset päivät yhdessä sisältävät paljon päivällisiä ja bileitä ystävien kanssa ja niiden lomassa purkautuu auki paljon ihmissuhteiden kiemuroita.

Jatka lukemista ”Parting glances (Bill Sherwood, 1986)”

Between something and nothing (Todd Verow, 2008)

Joe (Tim Swain) tulee pienestä Bangorin kaupungista suureen kaupunkiin taideopiskelijaksi. Lapsenkasvot ja hyväluonteisuus kätkevät alleen villin nuoren miehen joka maistaa kaikkea tarjottua ja antaa kaikille. Taidekoulun rikkaiston varjossa hän ystävystyy Jenniferin (Julia Frey) kanssa ja yhdessä he valvovat ja taistelevat valtavaa ylityöllistämistä vastaan. Molemmilla on oma taktiikkansa onnettomien tulojen kanssa selviämiseen: Joe myy seksä miehille ja Jennifer on melkoinen taskuvaras ja näpistelijä. Joe on iskenyt silmänsä kollegaan joka kuitenkin osoittautuu vaikeaksi saavuttaa.

Jatka lukemista ”Between something and nothing (Todd Verow, 2008)”

And the Band Played On (Roger Spottiswoode, 1993)

1970-luvun viimeisinä vuosina sattuu ympäri maailmaa tapauksia, joissa terveenä pidetty aikuinen kuolee nopeasti opportunistiseen infektioon. Toukokuussa 1981 ilmiö kiinnittää Yhdysvalloissa CDC:n (Centers for Disease Control) Mary Guinanin (Glenne Headly) huomion kun Los Angelesin homomiehiä alkaa kuolla tällä tavalla. Jim Curran (Saul Rubinek) kokoaan tiimin johon kuuluvat jo mainittujen lisäksi Dale Lawrence (Christian Clemenson), Harold Jaffe (Charles Martin Smith), William W. Darrow (Richard Masur) ja ulkoa kutsuttuna asiantuntijana Don Francis (Matthew Modine). Tiimi alkaa selvittää tapauksia nolla budjetilla juuri virassa aloittavan reaganilaisen hallinnon alaisena, joka haluaa vaieta kuoliaaksi epidemian. Hidas ja moninainen työ kerryttää hitaasti tietoa ja todisteita taudin olemassa olosta samalla kun tautitapaukset ja kuolemat lisääntyvät suurinpiirtein samaa tahtia. Yhdysvaltain suurkaupunkien homoyhteisöissä kukoistaa vapaa seksi ja poliittisella rintamalla taistellaan yhtäläisistä oikeuksista. Lisääntyvät kuolemat herättävät huomiota ja pelkoa yhteisöissä, mutta aiheuttavat samalla riitoja siitä miten epidemiaan pitäisi reagoida. Ongelmaa ei auta se ettei kukaan tiedä mikä taudin aiheuttaa ja miten se tarttuu – parannuksesta puhumattakaan. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä ranskalaisen Pasteur Instituutin tutkijat ovat selvittäneet että tässä vaiheessa jo AIDSiksi nimetyn taudin aiheuttaa retrovirus joka on sukua aiemmin tunnetuille viruksille. Yhdysvalloissa Robert Gallo anastaa kunnian viruksen tunnistamisesta, kuvaamisesta ja patentoi veritestin.

Jatka lukemista ”And the Band Played On (Roger Spottiswoode, 1993)”